Keinotekoista kauneutta

Kauneusleikkausten suosio kasvaa koko ajan, ja usein uuden ulkonäön hankkimiseen suhtaudutaan yhtä huolettomasti kuin mihin tahansa ostokseen. Aihetta on kuitenkin tutkittu Suomessa vähän, joten kulttuuriantropologi Taina Kinnusen perusteellista teosta tarvitaan.

Kinnunen esittelee haastattelemiensa kirurgien ja potilaiden kokemuksia kasvojen kohottamisesta, rasvaimuista ja erityisesti rintojen suurennuksista. Lisäksi hän pohtii ilmiön yleistymisen syitä erityisesti sukupuoli- ja kulttuuritutkimuksen näkökulmasta.

Ilmiö on hyvin ristiriitainen. Yhtäältä korostetaan yksilön vapautta muuttaa ulkonäköään mielensä mukaan. Toisaalta leikkauksiin mennään, jotta näytettäisiin mahdollisimman normaaleilta. Potilaista suurin osa on naisia, jotka haluavat täyttää ympäristön jatkuvasti tiukentuvat kauneusihanteet.

Kinnunen suhtautuu ilmiöön turhan puolueettomasti. Arvostelua ansaitsee leikkausten taustalla oleva pinnallinen maailmankuva, jossa kiteytyy tekniikan ja tavaroiden palvonta. Monet potilaat eivät näe eroa siinä, ostaako uusi auto vai uudet kasvot. Huolestuttavinta on, että itsen muokkaamiseen ja tuotteistamiseen markkinakelpoiseksi suostutaan vapaaehtoisesti ja kyselemättä.

PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja

Gaudeamus 2008
383 s
9789524950534

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.