Kimmo Pietiläinen

Luonnoton yksikielisyys

Olisiko omaa ruokavaliotamme terveellisempi syömistapa ”paleodieetti”, joka mukailee kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua vähähiilihydraattista ruokavaliota? Kannattaisiko ihmisten elää noin 150 hengen pienyhteisöissä, jollaisia pleistoseenikauden ihmisyhteisöt tyypillisesti olivat?

Tykit, taudit ja teräs -teoksesta tunnettu maantieteilijä Jared Diamond pohtii uusimmassa kirjassaan, mitä teollisten yhteiskuntien asukkaat voisivat oppia menneistä yhteiskunnista. Mitään paluuta luontoon Diamond ei kannata. Esimerkiksi luonnonmukaisiin synnytyksiin palaaminen merkitsisi synnytyksessä kuolleiden äitien ja lasten määrän järkyttävää kasvua.

Osa Diamondin ehdotuksista on huonoja, osa itsestäänselviä. Varteenotettavimpia lienee lapsipsykologien jo jonkin aikaa sitten esittämä kritiikki länsimaista lastenkasvatusta kohtaan. Pieni lapsi viihtyy parhaiten aivan lähellä hoitajaansa. Mieluummin siis rintarepussa kuin vaunuissa, paremmin perhepedissä kuin omassa sängyssä tai omassa huoneessa.

Diamondin mukaan ihminen on luonnostaan monikielinen. Pienet lapset oppisivat sosiaalisissa tilanteissa luonnostaan useita kieliä yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Kielten opetus nykykouluissa tapahtuu luonnottoman epäsosiaalisesti ja liian myöhään.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Terra Cognita 2013
546 s
978-952-5697-62-9

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.