Kimmo Pietiläinen

Luonnoton yksikielisyys

Olisiko omaa ruokavaliotamme terveellisempi syömistapa ”paleodieetti”, joka mukailee kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua vähähiilihydraattista ruokavaliota? Kannattaisiko ihmisten elää noin 150 hengen pienyhteisöissä, jollaisia pleistoseenikauden ihmisyhteisöt tyypillisesti olivat?

Tykit, taudit ja teräs -teoksesta tunnettu maantieteilijä Jared Diamond pohtii uusimmassa kirjassaan, mitä teollisten yhteiskuntien asukkaat voisivat oppia menneistä yhteiskunnista. Mitään paluuta luontoon Diamond ei kannata. Esimerkiksi luonnonmukaisiin synnytyksiin palaaminen merkitsisi synnytyksessä kuolleiden äitien ja lasten määrän järkyttävää kasvua.

Osa Diamondin ehdotuksista on huonoja, osa itsestäänselviä. Varteenotettavimpia lienee lapsipsykologien jo jonkin aikaa sitten esittämä kritiikki länsimaista lastenkasvatusta kohtaan. Pieni lapsi viihtyy parhaiten aivan lähellä hoitajaansa. Mieluummin siis rintarepussa kuin vaunuissa, paremmin perhepedissä kuin omassa sängyssä tai omassa huoneessa.

Diamondin mukaan ihminen on luonnostaan monikielinen. Pienet lapset oppisivat sosiaalisissa tilanteissa luonnostaan useita kieliä yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Kielten opetus nykykouluissa tapahtuu luonnottoman epäsosiaalisesti ja liian myöhään.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Terra Cognita 2013
546 s
978-952-5697-62-9