Yli 500-sivuisesta opuksesta saa aluksi vaikutelman, että vihdoinkin joku on onnistunut luomaan teorian, joka ratkaisee ihmiskunnan suurimman ongelman: maapallon tuhon partaalle ajavan väestönkasvun.

Tarkempi perehtyminen paljastaa, että kirjan varsinainen asia mahtuisi alle pariinsataan sivuun. Paksuus johtuu siitä, että kirja on kirjoitettu tarinamuotoon. Alan Weisman kiertää maapallon ja käy 20 maassa katsomassa paikkoja ja kyselemässä ihmisiltä, mitä he ajattelevat väestömäärän paisumisesta yli äyräiden.

Melkein kaikki tiedostavat ongelman, ja monet elävätkin lähes katastrofaalisissa oloissa. Taloudelliset, poliittiset  ja uskonnolliset intressit asettavat esteitä järkevälle perhesuunnittelulle.

Onneksi selkeäsanaista kirjaa on myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta 34 maassa. Tarinallisuudesta on hyötyä.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Maailma täynnä meitä. Viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi. Alan Weisman, Atena 2014. 557 s., 35 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.