Valokuvaaja Thomas Marentin Maailman sademetsät on nojatuolimatka ja -herbaario parhaimmillaan.
Kirja on täynnä kuvia eläimistä ja kasveista, joita moni ei ole ikinä nähnyt.

Hämmästyttävän väriset ja näköiset sammakot, perhoset ja hyönteiset vakuuttavat siitä tosiasiasta, että vaikka sademetsät peittävät vain kuusi prosenttia maapallon pinnasta, niissä uskotaan piilevän puolet maapallon eliölajeista. ”Uskotaan”, sillä niitä ei vieläkään tunneta kattavasti; myös Marent on kuvannut lajeja,
joista ei ole aiemmin ollut valokuvia.

Kirjassa kerrotaan myös sanallisesti sademetsien elämästä ja erityispiirteistä. Käsityksen metsistä luovat kuitenkin kuvat, joiden tunnelmaa tukee mukana tuleva cd. Siitä voit kuunnella sademetsän ääniä ketsaalien laulusta gibbonien viheltelyyn.

Maailman sademetsät on kuvallinen manifesti sademetsien suojelemisen puolesta. Se ei osoittele ihmisiä vaan eläimiä ja kasveja. Ihmeellistä, että tälläisiä on!
TUUKKA PERHONIEMI
Kirjoittaja on filosofian maisteri.

Arvioita muualla:

Sademetsien elämän rikkaus kuvina (HS 23.10.2007)

Tammi 2007
360 s
9789513138936

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.