Worldwatch-instituutti

Ratkaisuja ruokapulaan

Kiehtovaa: ekoinstituutti Worldwatchin raportissa mainitaan agribisnesjätti Monsanto myönteisessä yhteydessä. Kulttuurisota luomun ja biotekniikan välillä tuntuu hellittävän.

Ruoantuotantoon keskittyvä raportti nostaa arvoon Afrikan pienviljelijöiden kekseliäät, luontoa säästävät menetelmät. Mutta kirja tunnustaa myös tarpeen kehittää uusia lajikkeita, vaikkapa geeniteknisesti.

Tuotannon lisäämisen ohella ruokaa voidaan myös säästää. Köyhissä maissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki voi nousta jopa puoleen. Estämällä tärväys ruokittaisiin monta suuta.

Mikko Puttonen

Gaudeamus 2011
271 s
9789524952033

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.