Sääennustukset eivät pidä paikkaansa. Menneisyyden ilmastoa on vaikea ennustaa ja tulevaisuuden lähes mahdotonta.

Oulun yliopiston geotieteiden laitoksen professori Juha Pekka Lunkka on  ryhtynyt katselemaan todella pitkällä tähtäimellä: hän on kirjoittanut koko maapallon ilmastohistorian. Lunkka tietää tehtävän vaikeuden; hän on varovainen luonnontieteilijä, joka muistaa jossitella tarpeeksi. Ilmasto on järjestelmänä niin monimutkainen, ettei siitä parane sanoa mitään varmaa.

Tällaiselle kirjalle on ollut tilaus. Julkisuuteen ryöpsähtänyt ilmastonmuutoskeskustelu tarvitsee ryhdistäjäkseen pitkän aikavälin analyysejä ja tiedemiehen viileää otetta. Kaikille ei taida olla itsestään selvää sekään, että juuri muutos on ilmaston olemus.

Asiaa riittää, kun käydään läpi 4,6 miljardia vuotta historiaa. Kirja käy myös geologian ja paleontologian kurssista.

Lunkka muistuttaa, että ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on vain välinäytös geologisessa ajanlaskussa. Se saattaa kuitenkin olla karmaiseva näytös: pahimpien ennusteiden mukaan olemme palaamassa liitukauden ilmastoon. Se tietää sukupuuttoaaltoa. Parhaimpien ennusteiden mukaan ei tapahdu paljon mitään.

Maallikolle Maapallon ilmastohistoria saattaa olla kova pala. Arvaan, että teos on suunniteltu myös tenttikirjaksi, mutta yksityiskohtien paljous ei tee opiskelijankaan osaa helpoksi.

VELI-MATTI HUHTA
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja toimittaja.

Gaudeamus 2008
286 s
9789524950831

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.