Herman Lindqvist (suom. Päivi Kivelä)

Pompadourilla oli älyä ja valtaa

Madame de Pompadour (1721–1764) on historian tunnetuimpia naisvaikuttajia. Hän kohosi porvaristytöstä ensin Ranskan kuninkaan rakastajattareksi, sitten taiteiden ja tieteiden suojelijaksi, ja lopulta hän päätti Euroopan mahtavimman maan politiikasta.

Populaarihistorioitsija Herman Lindqvist vie meidät keskelle ylellistä ja värikästä Versailles’n hovia, sen puutarhoihin, juhliin ja aterioille, valtataisteluihin ja juonitteluihin.

Tapaamme Pompadourin seurasta myös Rousseaun, Voltairen ja Mozartin. Kun metsästämässä ollut Ludvig XV kohtasi sattumalta porvaristyttö Jeanne Poissonin katseen, kuningas ei saanut näkyä mielestään. Pian Jeannesta tulikin kuninkaan rakastajatar. Hän sai myös vihollisia, koska ei ollut aatelinen ja uhmasi kuningattaren asemaa.

Kuningas rakasti Pompadourin aitoutta ja luonnollisuutta. Hovielämä oli niin teennäistä, että jopa sanojen painotukset, ilmeet ja eleet olivat ennalta määrättyjä. Roolinaamioiden takana ihmiset käyttivät toisiaan häikäilemättömästi hyväksi, ja vain Pompadourin seurassa kuningas
uskalsi olla itsensä.

Vanhempana Pompadour korvasi ulkoista viehätysvoimaansa terävällä älyllä. Hän kutsui valistusfilosofeja salonkiinsa ja yritti pitää pystyssä ylellisen elämän ja sotien köyhdyttämää Ranskaa. Maa joutuikin Pompadourin kuoleman jälkeen vallankumouksen kouriin.

Pompadour edusti samaan aikaan hierarkkista sääty-yhteiskuntaa ja valistuksen ihannoimaa demokratiaa. Hänen elämäntarinansa avaa näkymän
Ranskan historian merkittävään murroskauteen.

Pekka Wahlstedt
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

WSOY 2010
349 s
9789510352939

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.