Mammuttiaro ei kadonnut kokonaan. Näet palan sitä kotipihallasi joka kerta, kun västäräkki hyppelee piharatamoiden ja -tatarien välissä.


Muinaisten jäätiköitymiskausien ja niiden välisten lämpökausien maisema on seos oudon tuttua ja vierasta.


Euraasian hedelmällisellä arolla kuljeskeli toki pitkäkarvaisia norsueläimiä ja sarvikuonoja mutta myös nykymaailmasta tuttuja biisoneita, kameleita ja villihevosia. Tosin niitä saalistivat amurintiikeriä isommat leijonat ja jättiläiskokoiset hyeenat.


Reinissä ja Tonavassa polski virtahepoja.


Kirjassa kerrotaan sapelihammaskissoista, luolakarhuista ja tietysti mammuteista, mutta ehkä sittenkin kiehtovinta on lukea tuttujen nykyeläinten eksoottisesta menneisyydestä. Esimerkiksi sepelkyyhkyn huhuilu muistuttaa Euroopan ammoisista laajoista laakeripuumetsistä, joita ei enää ole.


Entä millaista olisi kohdata kaikkien aikojen sarviniekka, jättikauris? Katso lapiosarvista täpläkaurista eli kuusipeuraa, sen lähintä nykysukulaista, ja kuvittele se painoltaan noin kymmenkertaiseksi.


Ihmisen jääkautiset kulttuurit, joita ilmeisesti oli monenlaisia, saavat konkretiaa kekseliäistä intiaanihenkisistä kuvituskuvista.


Kiehtovia spekulaatioitakin esitetään. Tuotiinko yksi viimeisistä kääpiömammuteista faraon hoviin?


Kirjan tietorunsaus on Luontoillasta tutun biologi Seppo Vuokon kynästä, tyylikäs realistinen kuvitus paleontologian kokeneen elävöittäjän taidemaalari Tom Björklundin siveltimestä. Hienoa yhteistyötä, jota toivottavasti nähdään lisääkin!


PETRI RIIKONEN

Tammi 2009
192 s
9789513141134

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.