Mammuttiaro ei kadonnut kokonaan. Näet palan sitä kotipihallasi joka kerta, kun västäräkki hyppelee piharatamoiden ja -tatarien välissä.


Muinaisten jäätiköitymiskausien ja niiden välisten lämpökausien maisema on seos oudon tuttua ja vierasta.


Euraasian hedelmällisellä arolla kuljeskeli toki pitkäkarvaisia norsueläimiä ja sarvikuonoja mutta myös nykymaailmasta tuttuja biisoneita, kameleita ja villihevosia. Tosin niitä saalistivat amurintiikeriä isommat leijonat ja jättiläiskokoiset hyeenat.


Reinissä ja Tonavassa polski virtahepoja.


Kirjassa kerrotaan sapelihammaskissoista, luolakarhuista ja tietysti mammuteista, mutta ehkä sittenkin kiehtovinta on lukea tuttujen nykyeläinten eksoottisesta menneisyydestä. Esimerkiksi sepelkyyhkyn huhuilu muistuttaa Euroopan ammoisista laajoista laakeripuumetsistä, joita ei enää ole.


Entä millaista olisi kohdata kaikkien aikojen sarviniekka, jättikauris? Katso lapiosarvista täpläkaurista eli kuusipeuraa, sen lähintä nykysukulaista, ja kuvittele se painoltaan noin kymmenkertaiseksi.


Ihmisen jääkautiset kulttuurit, joita ilmeisesti oli monenlaisia, saavat konkretiaa kekseliäistä intiaanihenkisistä kuvituskuvista.


Kiehtovia spekulaatioitakin esitetään. Tuotiinko yksi viimeisistä kääpiömammuteista faraon hoviin?


Kirjan tietorunsaus on Luontoillasta tutun biologi Seppo Vuokon kynästä, tyylikäs realistinen kuvitus paleontologian kokeneen elävöittäjän taidemaalari Tom Björklundin siveltimestä. Hienoa yhteistyötä, jota toivottavasti nähdään lisääkin!


PETRI RIIKONEN

Tammi 2009
192 s
9789513141134