Anu Kantolan kirjan ytimen voi tiivistää näin: ennen valta nosti itsensä jalustalle, nyt se pyrkii kansan pariin. Valta ei enää kätkeydy kammareihin, vaan haluaa olla yksi meistä.

Syynä on yhteiskunnan hierarkioiden madaltuminen. Ihmiset ovat yksilöityneet ja keskiluokkaistuneet. Jos mielii muuttaa yhteiskuntaa, on luotava tyyli, joka herättää luottamusta ja koskettaa kansalaisia. Taidokkaimmat vallankäyttäjät keräävätkin ihmisten kunnioituksen ja ihailun. Poliitikkoja paremmin tässä ovat onnistuneet talousjohtajat.

Kirjan lähteenä ovat Suomen Kuvalehden ja Talouselämän jutut suomalaisista johtajista toisen maailmansodan jälkeen.  Aineisto päättyy vuoteen 2005, mikä on hieman sääli. Mitä tyylilajia edustavat Alexander ”Some” Stubb tai Timo ”Jytky” Soini?

Kantolan analyysi on oivaltavaa ja kieli sujuvaa. Niin pitääkin, jos haluaa vaikuttaa.

Jukka Ruukki, Tiede-lehden päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2014

Matala valta. Anu Kantola, Vastapaino 2014. 200 s., 33 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.