Tällä lomalla tarvitset vain mukavan asennon.

Keskiaika on muodissa. Sitä tutkitaan, sitä harrastetaan, ja sen ympärille rakennetaan vetäviä tapahtumia. Yksi intohimoinen keskiajan harrastaja tarjoaa nyt meille kaikille tilaisuuden tutkia, millainen tämä suosikkiaikakausi oli omilla kulmillamme.

Arkeologi Ilari Aalto on kirjoittanut matkaoppaan, joka kuljettaa lukijan vuoden 1400 Suomeen – tai tarkkaan ottaen Ruotsin Itämaahan, sillä Suomea ei vielä ollut. Aalto sanoo tehneensä kirjastaan matkaoppaan väistääkseen historioitsijan kuivakat velvoitteet ja voidakseen vapaasti kertoa, miten ihmiset elivät ja arkensa kokivat. Mikrohistorian ystävän on pakko tarttua tilaisuuteen.

Jopa kieli yllättää

Keskiajalla on pimeä maine, mutta näin kesällä muinainen Suomi tuntuu ennemmin pieneltä kuin pimeäl­tä. Asukkaita on 200 000, kaupunkeja kolme ja maanteitä muutamia. Niitä pääsee Pohjanmaalle, Hämeeseen ja Viipuriin, jos jaksaa kävellä ja kantaa kamppeensa. Maaseutukierrokselle pitää ottaa mukaan varsijousi, keihäs, kirves, puukko ja tulukset tulen tekoon.

Jos pysyttelee 1 500 asukkaan Turussa, Suomi on ihmeen kansainvälinen. Kadulla kuulee yhdeksääkin kieltä. Alasaksan ”moi” käy tervehdykseksi, mutta äidinkieli häkellyttää: kusi, paska ja perse ovat kelpoa kieltä, sillä siivoa kirjasuomea ei vielä ole.

Yösijaa voi tiedustella majataloista. Tarjonta ei ole suuri, mutta eroja löytyy. Aamu-unisen on paras unohtaa Kerttuli, sillä kaupungin karja viedään laitumelle sen ohitse. Nikolaus saa ison plussan neljänistuttavasta käymälästä. Siitä kannattaa iloita, sillä tarpeilla on tapana vaihtaa kuulumiset.

Hygienian hoitoon kaupungissa on yleisiä saunoja. Niihin ei sitten mennä alasti. Kylpijät verhoavat itsensä pikku pyyhkeellä, ja päässä pitää olla saunahattu. Sen tarkoitus jää hämäräksi, mutta ei auta, maassa maan tavalla.

Rahajärjestelmä on euroon tottuneelle niin sekava, ettei sitä kannata tässä alkaa selittää. Tärkeintä on tietää, että ruoka on tolkuttoman kallista. Tavallisen tallaajan päiväpalkalla saa majatalosta oluen, ruisleivän ja vähän voita.

Ei tarua vaan totta

Ilari Aallon epätavallinen idea toimii, ja preesenskerronta pitää turistin tiukasti paikan päällä. Hän tutustuu monipuolisesti ihmisiin, tapakulttuuriin, pukeutumisetikettiin, uskomuksiin ja vapaa-ajan viettoon. Tuliaisvinkitkin annetaan.

Muinaistekniikan artesaanin Elina Helkalan akvarellit tarjoavat mukavia tuokiokuvia kohteesta, johon ei voi oikeasti matkustaa. Kaikki on kuitenkin totta, uusinta arkeologista ja historiallista tutkimustietoa.

Esivanhempamme elivät vain parikymmentä sukupolvea sitten, mutta miten toisin asiat olivatkaan. Yllätysten lomalle kannattaa houkutella myös perheen nuoriso.

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2015.

Matkaopas keskiajan Suomeen. Ilari Aalto ja Elina Helkala, Atena 2015. 255 s., 35 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.