Instituutiot ratkaisevat, mitkä maat rikastuvat - eivät luonnonvarat, ilmasto tai geenit.

Taloustieteen suurimpia kysymyksiä on, miksi maailma jakautuu rikkaisiin ja köyhiin maihin. Miksi eurooppalaiset vaurastuivat, kun vanha sivilisaatio Kiina jäi vuosisadoiksi polkemaan paikalleen? Miksi Afrikka ei ole päässyt nousuun, vaikka monet eurooppalaisten kolonialismista kärsineet maat Aasiassa kasvavat kohisten?

Esimerkiksi Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs pyrki selittämään, miksi euraasialaiset ovat valloittaneet muiden kansojen alueita. Diamond selittää eroja  elinympäristöjen erovaisuuksilla ja kritisoi kulttuuri- ja rotuteorioita.

Skottihistorioitsija Niall Ferguson sen sijaan selittää eurooppalaisten menestystä tieteellä, kapitalismilla ja protestanttisella etiikalla teoksessaan Sivilisaatio. Emeritusprofessori Tatu Vanhanen selittää kansojen menestystä rodullisilla älykkyys­eroilla kirjassaan Globaalit ongelmat.

Turkinarmenialainen MIT:n professori Daron Acemoglu on yksi tämän hetken viitatuimpia taloustieteilijöitä. Hänen yhdessä Harvardin James Robinsonin kanssa kirjoittamansa Miksi maat kaatuvat on tätä problematiikkaa käsittelevistä kirjoista uusin ja paras.

Sen mukaan vaurauden salaisuus on instituutioissa, ei ilmastossa, luonnonvaroissa tai kulttuurissa. Ei ole itsestäänselvyys, että Pohjois-Amerikka on Etelä-Amerikkaa vauraampi. Päinvastoin, etelässä oli tuottavampi maa ja rikkaat luonnonvarat. Espanjalaisten ja portugalilaisten siirtokunnissa maanomistus oli kuitenkin keskittynyttä, kun pohjoisamerikkalaiset siirtolaiset löysivät aina uutta maata valloittamalla lisää länttä.

Siellä, missä on otettu käyttöön ”inklusiiviset” instituutiot eli  koko väestö on mukana kansantuotetta synnyttämässä, talous kasvaa. Tällainen tilanne on markkinatalousmaissa, joissa markkinoille pääsy on tasapuolista.

Kehitys pysähtyy, jos talouden instituutiot ovat ”ekstraktiivisia” eli ”uuttavat” vaurautta kansalta pienelle eliitille. Tällaisia instituutioita on niin sosialismissa kuin sellaisissa kapitalistisissa maissa, joissa maanomistus on keskittynyt harvoille. Niissä yksilön ei kannata ponnistella parantaakseen omaa asemaansa.

Miksi kaikki maat eivät sitten ota käyttöön inklusiivisia instituutioita? Kyse ei kirjoittajien mukaan ole siitä, ettei parasta lääkettä tunnettaisi. Jos harvainvaltainen eliitti itse voi elää yltäkylläisyydessä, se ei halua muutosta status quohon.

Jälleen kerran on syytä sekä kiittää että moittia kirjan suomalaista kustantajaa Kimmo Pietiläistä. Kiitokset siitä, että näin merkittävä kirja on nyt suomeksikin saatavilla. Tavanomaiset moitteet siitä, että suomennos ei ole kovin laadukas. Acemoglun ja Robinsonin peruskäsitteet inklusiivinen ja ekstraktiivinen olisi voinut yrittää aidosti suomentaa. Ja Middle East ei tietenkään ole Keski- vaan Lähi-itä.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Miksi maat kaatuvat? Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty. Daron Acemoglu & James Robinson, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2013. 495 s., 51 €.

tätämieltä
Seuraa 
Viestejä1
Liittynyt24.1.2014

Miksi maat kaatuvat?

"Kehitys pysähtyy, jos talouden instituutiot ovat ”ekstraktiivisia” eli ”uuttavat” vaurautta kansalta pienelle eliitille. Tällaisia instituutioita on niin sosialismissa kuin sellaisissa kapitalistisissa maissa, joissa maanomistus on keskittynyt harvoille. Niissä yksilön ei kannata ponnistella parantaakseen omaa asemaansa." Tämä juttu Tiede-lehdessä oli yllättävän kehno ja osoittaa miten jopa Tiede-lehdessä yhteiskunnallinen ajattelu on jäänyt jalkoihin ja jälkeen luonnontieteiden kehityksestä...
Lue kommentti

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.