Uskolla värikäs lähtö

Moniäänisessä kirkossamme elää harha alkukirkosta, jossa vallitsi autuas yksituumaisuus. Sellaista ei koskaan ollut. Varhaisillakin kristityillä oli erilaisia näkemyksiä niin herrastaan kuin hänen seuraajilleen sopivasta käytöksestä.

Jeesus-liike alkoi juutalaisena uudistusliikkeenä, mutta heti sen laajetessa suhteesta juutalaisuuteen tuli ongelma. Pitikö juutalaisten laki, toora, ulottaa myös pakanakristittyihin? Pitikö miehet ympärileikata? Mitä sopi syödä ja keiden kanssa?

Jeesus itse oli vielä lähimenneisyyttä, mutta häntäkin kukin katsoi tavallaan. Vanhimmissa evankeliumeissa Jeesus kuvataan radikaaliksi, joka ei piitannut esimerkiksi ruokasäännöksistä. Tai sitten tiukaksi konservatiiviksi, jonka mukaan ”laista ei häviä piirtoakaan”.

Kun kristinoppi alkoi kehkeytyä, pelastus, kuolemanjälkeinen elämä ja Jeesuksen olemus herättivät kiihkeää keskustelua. Sittemmin rönsyt karsittiin harhaoppeina.

Raamatuntutkimuksen emeritusprofessori Heikki Räisänen valottaa monelta kantilta kristinuskon juuria ja tulkintoja, joiden tutkimisessa hän teki upean elämäntyön. Tämän painavan testamentin äärellä ei voi kuin ihmetellä niitä, joilla on hallussaan Oikea Totuus.

Tuula Koukku

Wsoy 2011
377 s
978-951-0-36896-1