Nykyään kaikkea mitataan ihmisestä kaukaisiin galakseihin. Vain se on totta, mikä voidaan ilmaista numeroin. Mitan muunnelmat horjuttaa mittauskovaisuutta uppoutumalla mittaamisen historiaan. Platon ja Aristoteles, Galilei ja 1800-luvulla luotu metrijärjestelmä osoittavat mitan riippuvuuden filosofisista, sosiaalisista ja  poliittisista tekijöistä.

Platon piti mittaa taivaallisena, täydellisenä ja muuttumattomana ideana, jota aistimaailman viivat, käyrät ja muut muodot kömpelösti jäljittelevät. Galilein mukaan luonnon kirja oli kirjoitettu matemaattisin kirjaimin. Metrijärjestelmä sitoi mitan konkreettiseen lukkojen takana säilytettävään metallitankoon – mitta perustui nyt sopimukseen. Yhteistä mittaa tarvittiin uudessa  globaalistuvassa maailmassa helpottamaan kaupankäyntiä ja muuta yhteistoimintaa. Mitta yhteiskunnallistui ja politisoitui.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2014.

Mitan muunnelmat. Tuukka Perhoniemi, Vastapaino 2014. 266 s., 36 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.