Maailmasta on totta vain toinen puoli. Toinen on päässäsi.

Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin julkaista sellaisenaan Facebook-seinälläsi.” Näin tärskäyttää filosofi Lauri Järvilehto digisukupolvelle mukailtuna taannoisen kollegansa Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin. Königsbergin vanha kettu nimittäin kehotti elämään niin, että jokaisen teon voisi ulottaa yleiseksi toimintaohjeeksi.

Järvilehto on taitava kirjoittaja: sujuva, mutkaton ja yllättävä. Uudessa kirjassaan hän pohtii, mikä oikeastaan on totta, mikä kuvitelmaa. Taustana hänellä ovat niin vanhat viisaat kuin tuoreet tutkimukset.

”Vähintään 50 prosenttia kaikesta siitä, mitä pidät todellisena, on mielikuvituksesi tuotetta”, kirjoittaja tähdentää. Kokemuksemme maailmasta suodattuu aina ennakko-odotustemme läpi. Meillä on päässämme evoluution perintö, joka on varjellut lajiamme, ja kullakin ihkaomat mentaaliset mallit ja muistot. Tunteetkin sekoittavat kuvaamme maailmasta.

Ihminen lienee ainoa eläinlaji, joka osaa vetää stressihormoninsa tappiin mielikuvituksensa voimin. Suurin osa kuvittelemistamme kauheuksista ei koskaan toteudu. Mielikuvitusta kannattaisi käyttää toisinpäin: uneksia huimia, tehdä uudet asiat mielessään ja sitten tarttua toimeen.

Muistojen painolastiakin on mahdollista ajatellen keventää, piuhoittaa sitä myönteiseksi. Järvilehdolla on omakohtainen esimerkki. Hän kertoo olleensa ala-asteella pullea, puhelias nörtti. Tietenkin sellaista kiusattiin. Koulupojan  matematiikkainnostuksesta sikisivät sittemmin loogis-analyyttiset taidot, ja suupalttius on hyödyksi luennoidessa.

Nyt on meneillään kansainvaellus virtuaalimaailmoihin. Miten se muuttaa tulevaisuutta? Mahdollisuuksia ovat AI ja IA. Tekoälyn eli AI:n (artificial intelligence) kasvu voi pahimmillaan viedä Matrix-elokuvan kuvaamaan tietokoneiden herruuteen. Älykkyysräjähdys IA (intelligence amplification) taas vahvistaa ihmistä. Kun mieleesi tulee visainen kysymys, esitä se älylaseillesi. Ne verkottavat ongelmasi miljoonille potentiaalisille vastaajille ympäri maailman, ja hetken päästä napsahtaa vastaus. Käytössäsi on ehkä piankin miljoonien insinöörien, tutkijoiden, bisnesgurujen, lääkäreiden ja muiden huippuammattilaisten tietämys.

Pidän tätä tietokirjaa erinomaisena kolmesta syystä. Se on tehty perustellen mutta lennokkaasti, se tarjoaa virkistäviä näkökulmia ajatteluumme ja sen tulevaisuuteen – ja siitä jää iloinen mieli. Kautta tekstin kirjoittaja painottaa ihmisen arvokkuutta. Jokainen meistä on oma yksilönsä, oma maailmankaikkeutensa, mutta yhdessä olemme enemmän.

Maailmaa voi muuttaa kahdella tavalla: muuttamalla asioita tai muuttamalla ajattelua. ”Ihmiset, jotka muuttavat todellisuutta toiminnallaan, tekevät elämän mahdolliseksi. Ihmiset, jotka muuttavat ajattelua tarinoillaan, tekevät elämän arvokkaaksi.”

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2014

Monenkirjavia kuvitelmia. Lauri Järvilehto, Tammi 2014. 207 s., 32 €.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Monenkirjava kuvitelma

Hm... Nyt kun luin vielä kerran tuon otsikon, niin olisiko ideana sittenkin se että ei suinkaan vaadita itsetä mahdottomia, vaan kuvitellaan se homma uusiksi. Eli aletaan kuvittelemaan olevansa sankari. Tuntuu kyllä jotenkin idioottimaiselta alkaa hourimaan olevansa jotain mahtavaa, jos ei ole, mutta kaippa se joillekin toimii. Eli sepittelee sen FB-sivunsakin täyteen satuja ja tarinoita, ja sitten on kaikilla niin kivaa että. Mutta mitäs jos ei nauti valehtelusta?
Lue kommentti
Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Monenkirjava kuvitelma

"Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin julkaista sellaisenaan Facebook-seinälläsi.” Onkin helkkarin hyvä ohjekäsky neuroottiselle ihmiselle joka ottaa syyllisyyksiä kaikesta mahdollisesta. Että pitäisi 24/7 elää täysin esimerkillisenä yli-ihmisenä jonka jokaikinen teko olisi täynnä jotain jumalatonta merkitystä ja tarkoitusta, ja kokoajan pitäisi olla kunniallisena pylväspyhimyksenä ja yhteiskunnan pilarina ja ties minä oksetuksena ja niin edelleen...? No. Voihan sitä tietysti haluta olla...
Lue kommentti

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.