Hahmota kokonaisuus

Palkittu fysiikan yleistajuistaja Kari Enqvist on uudessa kirjassaan tarttunut haastavaan ja poikkitieteellisiä kiistoja herättävään aiheeseen: voidaanko kokonaisuus selittää osiensa summana.

Kärjistäen teoksen viestin voisi tiivistää seuraavasti. Psykologia on puhdasta biologiaa, biologia silkkaa kemiaa ja kemia loppujen lopuksi pelkkää fysiikkaa, oppia energian eri muotojen välisistä vuorovaikutuksista. Ilmiöiden luonne riippuu siitä, millä karkeistuksella niitä tarkastellaan, eikä tähän sisälly mitään selittämätöntä mysteeriä.

Teoksessa on kolme osaa, joista kahdessa ensimmäisessä jaetaan lukijalle tarvittavat fysikaaliset käsitteet. Vauhtiin päästään viimeisessä osassa, jossa varsin kelvollisen huumorin höystämänä keskustellaan epälineaaristen vuorovaikutusten aiheuttamasta emergenssistä (kaukaa tarkasteltuna ilmiöistä erottuu
asioita, jotka eivät näy läheltä) ja puolustetaan reduktionismia, aiemmin esitettyä näkemystä siitä, että kokonaisuus on vain osiensa summa, ei sen enempää.

Enqvistin perusteluiden pohjalta johdonmukainen päätelmä on, että ihmisen tietoisuuskin on pohjimmiltaan vain hyvin monimutkaisen fysikaalisen systeemin emergentti ominaisuus. Jos tämä väite ahdistaa, kannattaa tarttua
kirjaan ja tuulettaa maailmankuvaansa. Lukukokemus on miellyttävä muutenkin.

TOMI I LVESSALMI
Kirjoittaja on käyttöliittymäasiantuntija.

WSOY 2007
389 s
9789510326794

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.