Mitä se säteilypakote nyt tarkoittikaan? Miten avaruuden ilmiöt vaikuttavat ilmastoon? Kuinka ilmastomalli rakennetaan? Vaikka Google kertoo, paikkansa on edelleen myös hyvällä käsikirjalla, joka istuttaa asiat isompiin yhteyksiin.

Ilmatieteen laitoksen yksitoista tutkijaa on tehnyt laatuisan kirjan ilmastonmuutoksesta. Se selvittää ilmaston peruskäsitteet, muutoksen mekanismit ja lämpenemisen seuraukset tukeutuen vahvasti IPCC:n, hallitustenvälisen ilmastopaneelin, uusimpiin raportteihin.

Näkökulma on luonnollisesti globaali, mutta Suomen olot saavat sopivan lisäpainon. Helsingissä mennään kohti brysseliläisiä talvisäitä, ja Utsjoella lähennytään Etelä- Suomea. Pimeät marras- ja joulukuu pilvistyvät entisestään.

Ilmastonmuutos ei ole Suomessa niin kohtalokas kuin Etelä-Euroopassa, Bangladeshissa tai Tyynellämerellä, mutta pallo on pieni: muualla tapahtuvat katastrofit heijastuvat tännekin. Kuten ilmasto, uhkat ja vastuukin ovat yhteiset, kirja painottaa.

Heikki Nevanlinna on päätoimittanut kollegojensa tekstit kokonaisuudeksi. Paikoin teksti junnaa oppikirjamaisen nuivana, mutta varsinkin ilmastonmuutoksen seurauksista kirjoitetaan jo laajemmin kaarin. Tiedon aukot tuodaan kautta kirjan selvästi esiin.

99 prosenttia ilmastotutkijoista on yhtä mieltä pääkysymyksistä ja kehityksen suunnasta. Silti skepsismi elää sitkeästi. Kirja käsittelee muutoksen epäilijöiden motiiveja, mutta jää tässä raapaisuksi.

Suositan kodin peruskirjastoon, käden ulottuville. Tästä löytyvät taustat ilmastouutisisille ja jääkarhukuville.

TUULA KOUKKU

Karttakeskus 2008
237 s
9789515931917

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.