Mitä se säteilypakote nyt tarkoittikaan? Miten avaruuden ilmiöt vaikuttavat ilmastoon? Kuinka ilmastomalli rakennetaan? Vaikka Google kertoo, paikkansa on edelleen myös hyvällä käsikirjalla, joka istuttaa asiat isompiin yhteyksiin.

Ilmatieteen laitoksen yksitoista tutkijaa on tehnyt laatuisan kirjan ilmastonmuutoksesta. Se selvittää ilmaston peruskäsitteet, muutoksen mekanismit ja lämpenemisen seuraukset tukeutuen vahvasti IPCC:n, hallitustenvälisen ilmastopaneelin, uusimpiin raportteihin.

Näkökulma on luonnollisesti globaali, mutta Suomen olot saavat sopivan lisäpainon. Helsingissä mennään kohti brysseliläisiä talvisäitä, ja Utsjoella lähennytään Etelä- Suomea. Pimeät marras- ja joulukuu pilvistyvät entisestään.

Ilmastonmuutos ei ole Suomessa niin kohtalokas kuin Etelä-Euroopassa, Bangladeshissa tai Tyynellämerellä, mutta pallo on pieni: muualla tapahtuvat katastrofit heijastuvat tännekin. Kuten ilmasto, uhkat ja vastuukin ovat yhteiset, kirja painottaa.

Heikki Nevanlinna on päätoimittanut kollegojensa tekstit kokonaisuudeksi. Paikoin teksti junnaa oppikirjamaisen nuivana, mutta varsinkin ilmastonmuutoksen seurauksista kirjoitetaan jo laajemmin kaarin. Tiedon aukot tuodaan kautta kirjan selvästi esiin.

99 prosenttia ilmastotutkijoista on yhtä mieltä pääkysymyksistä ja kehityksen suunnasta. Silti skepsismi elää sitkeästi. Kirja käsittelee muutoksen epäilijöiden motiiveja, mutta jää tässä raapaisuksi.

Suositan kodin peruskirjastoon, käden ulottuville. Tästä löytyvät taustat ilmastouutisisille ja jääkarhukuville.

TUULA KOUKKU

Karttakeskus 2008
237 s
9789515931917