Kuulu geneetikko kertoo, kuinka nykyisen ihmiskunnan perusta meni uusiksi.

Lähisukulaisemme neander­talinihmisen perimän julkaisi tiedelehti Science toukokuussa 2010. Mukana artikkelissa oli varsinainen geneettinen pommi. Suurin osa nykyään elävistä ihmisistä kantaa perimässään 1–4 prosenttia neandertalin perimää.

Työn toteutti ryhmineen lähes pakonomaisesti ruotsalainen geneetikko Svante Pääbo.

Hän oli jäljittänyt perimäainesta lähes koko tutkijanuransa, yli 30 vuotta. Hän oli kiertänyt Espanjasta Kroatiaan ja Siperiaan – paikkoihin, joissa säilytettiin nean­dertalilaisen luita tai luunpalasia. Jokainen näyte tuli tarpeeseen.

Laboratoriossa työ oli tarkkaa. Mitokondrion dna:ta on soluissamme ainoastaan 0,00005 prosenttia, siis vain noin 16 600 emäsparia.

Kelpaisi lööppiin

Neandertalilainen kertoo paljon tieteen menetelmistä. Sana kontaminaatio, näytteen pilaantuminen, toistuu kirjassa usein.

Kirja ei ole elämäkerta. Pääbo kertoo enemmän tutkimustyöstä ja siitä, kuinka hän pääsi kaivatun perimän jäljille. Samalla hän kuitenkin paljastaa elämästään niin paljon, että nousisi lööppeihin. Näin:

Biseksuaali äpärälapsi
paljastui nobelistin
aviottomaksi pojaksi.

Tämä on kuitenkin vain sivuseikka. Kaikki 373 sivua ovat rautaisen tarkan tutkimustyön ylistystä.

Eikä isän puute elämässä tunnu juuri vaivaavan Pääbota. Päinvastoin hänestä huokuu – myös kahden kesken ja esiintyessä – ruotsalainen perusjärkevyys ja omistautuminen tieteelle.

Kuuluu yleissivistykseen

Pääbon työpaikka, saksalainen Max Planck -instituutti, oli jo 1990-luvulla tutkijalleen avokätinen. Niinpä Pääbo palkkasi avukseen ihmisiä eri aloilta. Hän sai supertietokoneiden laskentavoimaa, ja hän saattoi ostaa yhä parempia laitteita, gee­nien sekvensoijia.

Jos tietää suunnilleen, mitä perimäaines on, kirjan kärryillä kyllä pysyy.
Tämä tieto kuuluu yleissivistykseen ja on jo siirtynyt uusiin koulukirjoihin. Jos vertaa 1970-luvun lopun tietoja ihmisen esihistoriasta uuteen, ero on valtava.

Ihmisen ja neandertalin erot kertovat, miksi ja milloin ihmisestä tuli sellainen ihminen kuin hän on. Perimämme erkaantuivat evoluutiossa noin 500 000 vuotta sitten.

Mainitsee meikäläisiä

Pääbon työ ihmisen esihistorian parissa jatkuu. Altaivuorilta Siperiasta löydetty denisovanihminen mutkistaa asiaa, ja tutkija kertoo siitäkin kirjansa jälkisanoissa.

Suomalaista saattaa kiinnostaa se, että Pääbo mainitsee eri yh­teyksissä meikäläisiä. Esimerkiksi  egyp­tologi Rostislav Holthoer auttoi Pääbota paljon uran alussa Uppsalassa.

Neandertalilaisuus saa lisää väriä, kun evoluutiobiologi Juha Valste julkaisee syksyllä kirjan – hänestä, lähisukulaisestamme. Niin, kai voi sanoa hän?

Timo Paukku, Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2015.

Neandertalilainen: kadonnutta perimää etsimässä. Svant Pääbo, suom. Veli-Pekka Ketola, Art House 2015. 373s., 30 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.