Kuulu geneetikko kertoo, kuinka nykyisen ihmiskunnan perusta meni uusiksi.

Lähisukulaisemme neander­talinihmisen perimän julkaisi tiedelehti Science toukokuussa 2010. Mukana artikkelissa oli varsinainen geneettinen pommi. Suurin osa nykyään elävistä ihmisistä kantaa perimässään 1–4 prosenttia neandertalin perimää.

Työn toteutti ryhmineen lähes pakonomaisesti ruotsalainen geneetikko Svante Pääbo.

Hän oli jäljittänyt perimäainesta lähes koko tutkijanuransa, yli 30 vuotta. Hän oli kiertänyt Espanjasta Kroatiaan ja Siperiaan – paikkoihin, joissa säilytettiin nean­dertalilaisen luita tai luunpalasia. Jokainen näyte tuli tarpeeseen.

Laboratoriossa työ oli tarkkaa. Mitokondrion dna:ta on soluissamme ainoastaan 0,00005 prosenttia, siis vain noin 16 600 emäsparia.

Kelpaisi lööppiin

Neandertalilainen kertoo paljon tieteen menetelmistä. Sana kontaminaatio, näytteen pilaantuminen, toistuu kirjassa usein.

Kirja ei ole elämäkerta. Pääbo kertoo enemmän tutkimustyöstä ja siitä, kuinka hän pääsi kaivatun perimän jäljille. Samalla hän kuitenkin paljastaa elämästään niin paljon, että nousisi lööppeihin. Näin:

Biseksuaali äpärälapsi
paljastui nobelistin
aviottomaksi pojaksi.

Tämä on kuitenkin vain sivuseikka. Kaikki 373 sivua ovat rautaisen tarkan tutkimustyön ylistystä.

Eikä isän puute elämässä tunnu juuri vaivaavan Pääbota. Päinvastoin hänestä huokuu – myös kahden kesken ja esiintyessä – ruotsalainen perusjärkevyys ja omistautuminen tieteelle.

Kuuluu yleissivistykseen

Pääbon työpaikka, saksalainen Max Planck -instituutti, oli jo 1990-luvulla tutkijalleen avokätinen. Niinpä Pääbo palkkasi avukseen ihmisiä eri aloilta. Hän sai supertietokoneiden laskentavoimaa, ja hän saattoi ostaa yhä parempia laitteita, gee­nien sekvensoijia.

Jos tietää suunnilleen, mitä perimäaines on, kirjan kärryillä kyllä pysyy.
Tämä tieto kuuluu yleissivistykseen ja on jo siirtynyt uusiin koulukirjoihin. Jos vertaa 1970-luvun lopun tietoja ihmisen esihistoriasta uuteen, ero on valtava.

Ihmisen ja neandertalin erot kertovat, miksi ja milloin ihmisestä tuli sellainen ihminen kuin hän on. Perimämme erkaantuivat evoluutiossa noin 500 000 vuotta sitten.

Mainitsee meikäläisiä

Pääbon työ ihmisen esihistorian parissa jatkuu. Altaivuorilta Siperiasta löydetty denisovanihminen mutkistaa asiaa, ja tutkija kertoo siitäkin kirjansa jälkisanoissa.

Suomalaista saattaa kiinnostaa se, että Pääbo mainitsee eri yh­teyksissä meikäläisiä. Esimerkiksi  egyp­tologi Rostislav Holthoer auttoi Pääbota paljon uran alussa Uppsalassa.

Neandertalilaisuus saa lisää väriä, kun evoluutiobiologi Juha Valste julkaisee syksyllä kirjan – hänestä, lähisukulaisestamme. Niin, kai voi sanoa hän?

Timo Paukku, Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2015.

Neandertalilainen: kadonnutta perimää etsimässä. Svant Pääbo, suom. Veli-Pekka Ketola, Art House 2015. 373s., 30 €.