Vuosikymmenen kalakirja esittelee sanoin, piirroksin ja valokuvin kaikki Suomen vesistöjen 71 vakioasukkia.

Lapsuuden sateisina kesäpäivinä viihdytin itseäni lukemalla luonto-oppaita. Kestosuosikkini oli hiirenkorville selattu ikivanha Pohjolan kalat värikuvina. Sen avulla pieni kalamies oppi tuntemaan simput ja säynävät ja erottamaan muikut mökkirannan salakoista.

Pientä päänvaivaa aiheuttivat teoksen välistä kummalliset ja tukkoiset väripiirrokset, joista vanhimmat olivat peräisin 1800-luvun taiteilijoilta. Lajin tunnistamisen kannalta niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Nyt puute on korjattu – komeal­la tavalla. Suomen kalat päivittää kertaheitolla lajikuvat 2000-luvulle. Tämän kirjan luettua ei voi olla kuin yhtä mieltä: kotimaiset kalat ovat uskomattoman kauniita! Hauen torpedomainen olemus aukeamalle levitettynä ei jätä ketään kylmäksi, eikä kosiopukuinen isosimppukoiras häviä komeudessa tuumaakaan tropiikin korallikalojen väriloistolle.

Esikuvia aidompia

Graafikko ja kalaharrastaja Sakke Yrjölän piirroskuvien monet yksityiskohdat hätkähdyttävät. Jokainen eväruotu, suomu ja väriläiskä on kohdallaan. Hauesta hän on loihtinut viisi erilaista värimuotoa, joista pari oli minulle uusia tuttavuuksia – varmasti monelle muullekin.

Yksityiskohtien runsaudesta­ huolimatta piirrokset ovat jopa eläväisempiä kuin esikuvansa.  Selitys piilee omakohtaisissa kokemuksissa ja tekotavassa: lajikuvia ei ole piirretty pelkistä valokuvista, vaan malliksi on hankittu oikeita kaloja.  Niistä suurin osa on Yrjölän itsensä pyytämiä. Loput hän on saalistanut välikäsien kautta. Kaukaisimmat mannekiinit on nostettu Lapin perukoilta ja Ahvenanmereltä läheltä Ruotsin rajaa.

Kiitos koko teoksen olemassaolosta lankeaa nimenomaan Sakke Yrjölälle. Ikänsä kalastanut Yrjölä marssi muutama vuosi sitten kalataloustieteen professorin Hannu Lehtosen pakeille ja ehdotti yhteistyötä.

Kolmanneksi tekijäksi napattiin kalatutkija Kari Nyberg, joka on Lehtosen kanssa vastannut kirjan teksteistä. Ne kertovat, kuinka vesiemme lajisto on muotoutunut ja muuttuu yhä kovaa vauhtia. Suomesta on bongattu jo yli sata kalalajia, mutta niistä vain 71 lasketaan vakituisiin. Loput ovat satunnaisia vierailijoita. Lajikuvausten pääpaino on kalojen elintavoissa ja tuntomerkeissä. Kirjan neuvoilla samannäköiset eivät taatusti sekoitu toisiinsa.

Roskakalaa ei ole

Teos purkaa myös myyttejä ja piintyneitä ennakkoluuloja. Roskakala on tekijäkolmikon mielestä jo sanana täyttä roskaa. Monesta aliarvostetusta kalasta syntyy taivaallista herkkua. Tosi on. Olen itse tarjonnut vieraille graavisuolattua särkeä siikana. Täydestä meni ja kiitokset tuli.

Näyttäviä lintukirjoja julkaistaan joka vuosi, veden elävistä kertovia tietoteoksia tai määritysoppaita äärettömän harvoin. Siksikin Suomen kalat on ehdottomasti merkkita­paus.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2015.

Suomen kalat. Sakke Yrjölä, Hannu Lehtonen ja Kari Nyberg,Kustannusosakeyhtiö Nemo 2015. 272 s., 42 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.