Mikko Porvali

Viimeinen retki itään

Perinteisessä sotakirjassa Suomikonepistooli laulaa kuolemaa ja pieni mutta sisukas sissipartio ottaa selkävoiton ylivoimaisesta vihollisesta.

Tietokirjailija Mikko Porvalin Operaatio Hokki on toista maata. Kirjassa ei ammuta montakaan laukausta, mutta silti se koukuttaa lukijansa kuin paraskin dekkari. Kirja kertoo jatkosodan viime hetkien uhkarohkeasta yrityksestä räjäyttää Petroskoin ratapiha ja estää Ilomantsia kohti rynnistävien neuvostojoukkojen huolto. Matkaan lähetettiin elokuussa 1944 poikkeuksellisen iso, 50 kaukopartiomiehen osasto johtajanaan legendaarinen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen.

Operaatio Hokkia pidetään Suomen armeijan suurimpana maahanlaskuoperaationa viime sotien aikana. Sen perimmäisenä tavoitteena oli varmistaa mahdollisimman edulliset neuvotteluasemat edessä häämöttäviä rauhanneuvotteluja varten.

Retkestä ei tullut riemumarssia itään. Ratapiha jäi tuhoamatta, koska osaa miehistä ei koskaan saatu lennätettyä perille. Yksi kuljetuskoneista putosi suoraan vihollisen syliin moottorivian takia, täydennyskoneen lentäjä rysäytti juovuspäissään puuhun, ja kaukopartion johtaja sairastui. Kovan onnen retkikunnan onnistui kuitenkin katkoa rataa kilometrien matkalta ja rampauttaa puna-armeijan huoltoa. Kujanjuoksu päättyi 200 kilometrin korpivaellukseen vihollinen kintereillä.

Operaatiosta vaiettiin pitkään, koska partion toiminta jatkui aselevosta huolimatta. Hokin miehet palasivat rintamalinjan turvallisemmalle puolelle vuorokausia rauhanteon jälkeen. Partion liikuntakyvytön päällikkö kantajineen evakuoitiin salaisella lennolla vastoin Päämajan kieltoa.

Toinen syy on lähteiden puute: retkestä ei ole juuri säilynyt virallista materiaalia. Operaatio Hokki perustuu veteraanien muisteluksiin, valokuviin ja Porvalin isoisän kätkemään niukkasanaiseen sotapäiväkirjaan. Luutnantti Antti Porvali toimi partion varajohtajana.

Veteraanien kertomukset ovat värikkäitä ja ristiriitaisia varsinkin kotiinpaluun viime käänteistä, mutta siviilissä rikoskomisariona työskentelevä Porvali tukeutuu muistitietoon taiten, kun hän hahmottelee retkestä uskottavaa kokonaiskuvaa. Hän ei tuomaroi vaan antaa esittämiensä todisteiden perusteella lukijan itse päätellä, mitä oikeastaan tapahtui.

Porvalin kieli on sujuvaa ja jännittävää. Harva tietokirja yltää samaan. Operaatio Hokki pääsi ehdokkaaksi mittelöön vuoden 2011 Tieto-Finlandiasta mutta ei ansioistaan huolimatta voittanut palkintoa.

Jukka Ruukki

Atena 2011
350 s
9789517967600

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.