Miksi kouluopetuksessa annetaan ymmärtää, että Todella Suuret Kysymykset ovat uskonnon ja filosofian alaa, kun ne ovat vähintään yhtä paljon fysiikkaa ja kosmologiaa?


Tämä on niitä kirjoja, jotka innostavat muitakin kuin perusinsinöörejä fysiikan pariin. Kirjassa haetaan vastauksia muun muassa siihen, millaisen meren pisara tuntemamme maailmankaikkeus on, miten yksi luku voi kertoa vastauksen kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, miksi koemme ajan virtaavan, miten todellisuus lakaisee kvanttimekaniikan kummallisuudet maton alle ja miten elämä voisi säilyä – tai Elvis elää – ikuisesti.


Marcus Chown, joka työskentelee New Scientist -lehden kosmologian asiantuntijana, esittelee uusimpia näkemyksiä fysiikan äärimmäisistä kysymyksistä. Vankka kokemus tieteen popularisoinnista näkyy nöyristelemättömässä tyylissä: Chown rohkenee riisua hämmentävätkin
ajatukset ammattikielen koukeroista eikä hukuta lukijaa perusteluihin. Pääosin kirjaa lukee ilokseen, vaikka paikoin kärryillä pysyminen vaatii keskittymistä.


Vakiintuneen tiedon erottaminen taivaita tavoittelevista spekulaatioista voi olla vaikeaa lukijalle, jolle aihepiiri on vieras. Ehkei se ole edes tarpeen, sillä kirja ei pyri kertomaan, miten asiat ovat, vaan miten ne nykyfysiikan mukaan voisivat olla. Nyrjähtäneiltäkin kuulostavat hahmotelmat ovat vakavasti otettavien tutkijoiden arvauksia.


TIINA HUTTU

Ursa 2008
320 s
9789525329704

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.