Kun kunnon kansalainen tekee murhan selvin päin, syntyy kohu. Teon syytä penätään asiantuntijoilta ikään kuin kaikkien tapauksien taustalta löytyisi sama syy. Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä toimiva Hannu Lauerma kuvaa moninaisin ja hyvin suomaisin esimerkein väkivaltarikosten syiden kirjoa.


Lajiominaisuuksiimme kuuluu saalistaminen sekä reviirin ja poikasten puolustaminen. Rauhan symbolina pidetyn kyyhkysen tavoin ihminenkin tappaa lajitovereitaan.


Aseman ja vallan tavoittelu innoittaa tappamiseen. Mao Zedongia lainaten: ”Tappamalla yksi liikutellaan tuhatta”. Tottelevaisuuden nimissä on tehty enemmän murhia kuin kapinan hengessä. Lauman ulkopuolelle jääminen on tuskallista ja voi korvautua haaveella yli-ihmisyydestä. Ehkä räikeimmin ryhmäilmiöt esiintyvät suljetuissa uskonlahkoissa.


Mutta myös traumat, perinnölliset tekijät, aivovammat ja niiden aiheuttamat oppimishäiriöt, mielen sairaudet sekä persoonallisuushäiriöt voivat olla väkivallan takana. Näiden tilanteiden hoitamisessa tarvitaan saumatonta moniammatillisuutta: psykoterapiaa, lääkkeitä sekä toimia sosiaalisen epätasa-arvon
ja köyhyyden poistamiseksi.


Lauerman viljelemä hilpeä sarkasmi on nautittavasti kohdallaan. Musta huumori auttaa ymmärtämään rikoksen vaikuttimia sekä empaattisesti että objektiivisesti.


Myös suhteutus on tärkeää. Arkinen piittaamattomuus, esimerkiksi liikenteessä, aiheuttaa moninkertaisen vaaran puskamurhaajaan verrattuna.


TUIJA MATIKKA
Kirjoittaja on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Edita 2009
240 s
9789513754518

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.