Kun kunnon kansalainen tekee murhan selvin päin, syntyy kohu. Teon syytä penätään asiantuntijoilta ikään kuin kaikkien tapauksien taustalta löytyisi sama syy. Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä toimiva Hannu Lauerma kuvaa moninaisin ja hyvin suomaisin esimerkein väkivaltarikosten syiden kirjoa.


Lajiominaisuuksiimme kuuluu saalistaminen sekä reviirin ja poikasten puolustaminen. Rauhan symbolina pidetyn kyyhkysen tavoin ihminenkin tappaa lajitovereitaan.


Aseman ja vallan tavoittelu innoittaa tappamiseen. Mao Zedongia lainaten: ”Tappamalla yksi liikutellaan tuhatta”. Tottelevaisuuden nimissä on tehty enemmän murhia kuin kapinan hengessä. Lauman ulkopuolelle jääminen on tuskallista ja voi korvautua haaveella yli-ihmisyydestä. Ehkä räikeimmin ryhmäilmiöt esiintyvät suljetuissa uskonlahkoissa.


Mutta myös traumat, perinnölliset tekijät, aivovammat ja niiden aiheuttamat oppimishäiriöt, mielen sairaudet sekä persoonallisuushäiriöt voivat olla väkivallan takana. Näiden tilanteiden hoitamisessa tarvitaan saumatonta moniammatillisuutta: psykoterapiaa, lääkkeitä sekä toimia sosiaalisen epätasa-arvon
ja köyhyyden poistamiseksi.


Lauerman viljelemä hilpeä sarkasmi on nautittavasti kohdallaan. Musta huumori auttaa ymmärtämään rikoksen vaikuttimia sekä empaattisesti että objektiivisesti.


Myös suhteutus on tärkeää. Arkinen piittaamattomuus, esimerkiksi liikenteessä, aiheuttaa moninkertaisen vaaran puskamurhaajaan verrattuna.


TUIJA MATIKKA
Kirjoittaja on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Edita 2009
240 s
9789513754518