Jos osaisimme rakentaa niin pienen sukellusveneen, että se mahtuisi valtimoihimme, sen voisi kuvitella uivan veressä sujuvasti kuin klassisessa tieteiselokuvassa Fantastinen matka.


Hiussuoniin mahtuva sukellusvene ei pystyisi uimaan mihinkään. Se takertuisi kaikkeen ja kaikki takertuisi siihen, koska näin pienessä mittakaavassa pintajännityksen kaltaiset voimat tekevät kaiken tahmeaksi.


Tällaisten mainioiden esimerkkien avulla Richard Jones, Sheffieldin yliopiston nanoteknologian professori, tekee nanometrien kokoluokan maailmaa ymmärrettäväksi.


Se, että pienessä mittakaavassa jylläävät eri voimat kuin makromaailmassa, on nanoteknologiassa haaste – mutta myös mahdollisuus. Nanoinsinöörin ei kannata suunnitella mitään miniatyrisoimalla ihmisten kokoluokan laitteita. Ennemmin kannattaa hyödyntää nanomaailman lainalaisuudet puhtaalta pöydältä.


Pehmeät koneet ei tyydy vain esittelemään, mitä nanoteknologia on. Se pyrkii myös popularisoimaan fysiikan nanoilmiöiden taustalla – eikä kirja siksi ole aivan kaikkein helppolukuisin johdatus nanomaailmaan.


MARKO HAMILO

Terra Cognita 2008
300 s
9789525697193

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.