Turvallisuus on päivän sana. Valvontakameroita ja vartijoita näkee kaikkialla, autoissa on turvahälyttimet, asunnoissa ovikoodit, ja vanhemmat seuraavat nuorten liikkumista kännyköiden avulla. Kuitenkaan tutkimusten mukaan väkivalta ja rikokset eivät ole lisääntyneet.

Mistä koko ajan kasvava varustautuminen sitten johtuu? Tutkija Hille Koskela väittää että syynä ovat ennakkoluulot ja asenteet. Yhteiskunta luo median ja turvalaitteiden avulla kuvitelmaa tuntemattomasta ja arvaamattomasta vihollisesta. Sensaatioita metsästävä media poimii ja paisuttelee negatiivisia asioita, ja turvatekniikasta on tullut kukoistava tuotannon ala.

Turvallisuuden liioittelu vahvistaa ennakkoluuloja ja jakoa meihin ja muihin, hyviin ja pahoihin ihmisiin. Vahvat ja varakkaat puolustavat omaa tilaansa, ja uhkatekijäksi koetut syrjäytyneet joutuvat entistä ahtaammalle. Mitä kauemmaksi pelon kohde karkotetaan, sitä helpompi mielikuvituksen on luoda siitä kauhukuvia, mikä johtaa taas uusiin ja tiukempiin turvatoimiin.

Kierteen katkaisemiseen tarvitaan rohkeutta, suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Pelon mekanismien purkaminen vaatii myös tietoa, jota monipuolinen ja selväsanainen kirja tarjoaa. Kirjoittaja ansaitsee palkinnon, jonka Suomen Akatemia hänelle tieteellisestä rohkeudesta viime vuonna myönsi.

PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.


Gaudeamus 2009
397 s
9789524951067

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.