Perunan pitkä marssi

Onko tutumpaa ja arkisempaa ruoka-ainetta kuin peruna? Mitään erikoista ja merkittävää ei tästä halvasta ja mitättömän näköisestä kasvista luulisi löytyvän. Kirjailija ja toimittaja John Reader on kuitenkin onnistunut kirjoittamaan perunasta kokonaisen teoksen ja vieläpä kiinnostavan.


Reader kartoittaa perunan biologiaa ja evoluutiota sekä kertoo sen värikkään matkan Andeilta länsimaalaisiin ruokapöytiin. Hän myös valottaa perunan tärkeää roolia poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä.


1500-luvulla Andien inkakulttuurin valloittaneet espanjalaiset toivat perunan Eurooppaan. Viljasadon tuhoutuessa satoisa ja sään oikkuja kestävä peruna pelasti kansan nälkäkuolemalta. 1700-luvulla alkanut väestönkasvu olikin paljolti perunan ansiota.


Peruna oli pitkään rahvaan ruokaa. 1800-luvun kapitalistit käyttivät perunaa riiston välineenä. Koska kansa pärjäsi halvalla ja ravitsevalla perunalla, palkat voitiin pitää pieninä ja viedä arvokasta viljaa ulkomaille.


Sittemmin peruna on valloittanut vatsat ympäri maailmaa, ja sitä saa mitä moninaisimmissa muodoissa muusista ja lastuista jauhoihin ja vodkaan. Tätä nykyä Kiina on suurin perunan tuottaja, mikä on nostanut sen johtavien teollisuusmaiden joukkoon.


Kirjan luettuaan perunaa katsoo uusin silmin. Ihmissuvun pula-aikojen ja nälänhätien yli auttanut peruna ansaitsisi suorastaan patsaan tai ainakin kunniapaikan ruokapöydässä. Alkukesällähän sillä sellainen onkin.


PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

LIKE 2009
374 s
9789520102272

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.