Unohtakaa defenssimekanismit

Evoluutioteoreetikko Robert Trivers on ottanut tehtäväkseen selittää yhden ihmisluonnon kiehtovimmista arvoituksista: miksi petämme muita ja jopa itseämme.

Kaikenlaiset auervaarat menestyivät esi-isiemme joukossa, mutta niin menestyivät myös yksilöt, jotka olivat hyviä tunnistamaan vilpin. Tämä on evoluution näkökulmasta intuitiivista – mutta miksi kukaan pettäisi itseään?

Freudilla oli tähän vastaus. Lukion psykologian kirjoissakin kerrotaan defenssimekanismeista, joilla minä puolustaa itseään niin, että yksilö näkee itsensä ja muut vääristyneessä valossa. Miksi ihmiselle on kehittynyt tällainen minä, jota pitää puolustaa tosiasioilta?

Trivers selittää itsepetoksen sillä, että se tekee muiden petkuttamisen uskottavammaksi. Tietoinen huijaaminen on kognitiivisesti kuormittavaa. On helpompaa valehdella, jos itsekin uskoo sepitteisiinsä.

Triversin mukaan Freud oli jäljillä mutta meni metsään psykoseksuaalisessa teoriassaan.

Petkuttamisen ja huijarin tunnistuksen teema läpäisee koko elävän luonnon. Trivers pääsi petoksen jäljille jo nuorena evoluutiobiologina, ja tässä hän kokoaa 40 vuoden tutkimustyönsä tulokset.

Marko Hamilo

Terra Cognita 2012
399 s
978-952-5697-50-6

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.