Moni muistaa kuningas Kustaa Vaasan vallasta kiistelevät kolme poikaa, Erikin, Juhanan ja Kaarlen, mutta hänellä oli myös viisi tytärtä: prinsessat Katarina, Cecilia, Anna, Sofia ja Elisabet. Isänä Kustaa oli yllättävän huolehtivainen. Lapset kasvoivat parhaiden hoitajien ja lääkäreiden valvonnassa, mutta silti kuningas lähetti matkoiltaan hoito-ohjeita, koska pikkulapset 1500-luvulla kuolivat helposti tauteihin. Lähetin välityksellä hän toimitti pienille myös pomeranssinkuoria, ajan karkkeja.


Prinsessat saivat hyvän kasvatuksen, ja heidät puettiin sananmukaisesti prinsessoiksi. Tavoitteena oli hyvä eli poliittisesti merkittävä avioliitto; Euroopan hovit olivat tuolloin mutkikas vallan verkko, jonka kutomiseen prinsessojen piti antaa osansa.


Prinsessoista Cecilia oli bilehile, jonka miesseikkailu näytti vaarantavan aviotavoitteen, mutta sittemmin kauniille kultatukalle ilmantui kosijoita ylenmäärin.


Tutkija Anu Lahtinen on parhaimmillaan päästessään renessanssiprinsessoihin. Saagojen ja keskiajan prinsessat jäävät vilinäksi. Tutkija itsekin valittelee lähteiden niukkuutta, mutta se niistä selviää, ettei Pohjolan nainen valtapelissäkään ole ollut tahdoton nappula.


Kuninkaalliset naiset ovat politikoineet ja juonitelleet ja varsinkin sijaishallitsijoina käyttäneet valtaa reippaasti. Hallitseviin miehiin on vaikutettu viehätysvoimalla, imartelulla ja nöyrin pyynnöin. Prinsessat edustivat vallan armollista puolta, joka välitti alamaisten anomukset hallitsijalle.


Tekstiä tukee asiallinen kuvitus karttoineen. Muutama värikuva on liitteenä.


TUULA KOUKKU

Atena Kustannus 2009
223 s
9789517965958