Moni muistaa kuningas Kustaa Vaasan vallasta kiistelevät kolme poikaa, Erikin, Juhanan ja Kaarlen, mutta hänellä oli myös viisi tytärtä: prinsessat Katarina, Cecilia, Anna, Sofia ja Elisabet. Isänä Kustaa oli yllättävän huolehtivainen. Lapset kasvoivat parhaiden hoitajien ja lääkäreiden valvonnassa, mutta silti kuningas lähetti matkoiltaan hoito-ohjeita, koska pikkulapset 1500-luvulla kuolivat helposti tauteihin. Lähetin välityksellä hän toimitti pienille myös pomeranssinkuoria, ajan karkkeja.


Prinsessat saivat hyvän kasvatuksen, ja heidät puettiin sananmukaisesti prinsessoiksi. Tavoitteena oli hyvä eli poliittisesti merkittävä avioliitto; Euroopan hovit olivat tuolloin mutkikas vallan verkko, jonka kutomiseen prinsessojen piti antaa osansa.


Prinsessoista Cecilia oli bilehile, jonka miesseikkailu näytti vaarantavan aviotavoitteen, mutta sittemmin kauniille kultatukalle ilmantui kosijoita ylenmäärin.


Tutkija Anu Lahtinen on parhaimmillaan päästessään renessanssiprinsessoihin. Saagojen ja keskiajan prinsessat jäävät vilinäksi. Tutkija itsekin valittelee lähteiden niukkuutta, mutta se niistä selviää, ettei Pohjolan nainen valtapelissäkään ole ollut tahdoton nappula.


Kuninkaalliset naiset ovat politikoineet ja juonitelleet ja varsinkin sijaishallitsijoina käyttäneet valtaa reippaasti. Hallitseviin miehiin on vaikutettu viehätysvoimalla, imartelulla ja nöyrin pyynnöin. Prinsessat edustivat vallan armollista puolta, joka välitti alamaisten anomukset hallitsijalle.


Tekstiä tukee asiallinen kuvitus karttoineen. Muutama värikuva on liitteenä.


TUULA KOUKKU

Atena Kustannus 2009
223 s
9789517965958

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.