Poroerotuksen pääosassa ovat tietenkin porot, mutta erotus on ollut ja on yhä tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Aikaisemmin erotuspaikat saattoivat olla melkoisia markkinapaikkoja, joihin tuli poromiesten ja -naisten lisäksi kauppamiehiä, poron ostajia, monenmoisia työmiehiä, virkavallan edustajia ja saarnamiehiäkin. Erotukseen liittyi jännitystä, jopa romantiikkaa.


Kansatieteilijä Teppo Korhonen kertoo kirjassaan poroerotuksen koko kuvan erotusaitojen ja asuinkämppien rakenteesta porotalouden historian kautta erotukseen sosiaalisena tapahtumana. Asiatekstiin on lomitettu haastattelupätkiä ja muisteluita, jotka valottavat yksittäisten ihmisten kokemusten kirjoa.


Poronhoito on sopeutunut monenlaisiin oloihin. Mullistavimpana aikana pidetään yleensä 1960-lukua, jolloin moottorikelkka tuli porotöihin, mutta Korhosen teos tuo hyvin esiin, kuinka poroista elantonsa saaneet ihmiset ovat mukautuneet jo kauan ennen sitä paljon suurempiinkin muutoksiin. Niistä vaikuttavin lienee ollut valtioiden rajojen ja rajanylityssäädösten muuttuminen 1800-luvulla.


Ansiokas teos olisi ansainnut paremman painoasun. Kartoista ei tahdo saada selvää. Piirrokset ja valokuvat ovat piirun verran selkeämpiä, mutta niidenkin ulkoasu on tuhruinen.


PIRJO RAUTIAINEN


Kirjoittaja on filosofian tohtori ja metsähallituksen erikoissuunnittelija

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008
310 s
9789517469890

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.