Öljy tuo ja vie

Öljy on konekulttuurin veri ja elämänvoima, ja öljyputket risteilevät kaikkialla kuin verisuonet.

Nyt suonet ovat ehtymässä.

Toimittaja ja kirjailija Sylvain Tesson seuraa polkupyörällä öljyputkia sekä elämää niiden varrella.Hän kohtaa eri kulttuurien ihmisiä, kuuntelee ja istuu iltaa. Matkallaan hän pohtii myös energian  lemusta ja tehtävää maailmankaikkeudessa.

Putkia ympäröivät kuivatut meret, järvet, joet ja eroosionautioittama maa. Mistä vettä löytyy, sitä peittää öljykerros. Tyhjiin imetyillä alueilla ränsistyneet poraustornit seisovat kuin jättiläismäiset luurangot.

Syynä on kuumeinen halumme liikkua. Öljyenergia on korvike inhimilliselle elinvoimalle, joka pulppuaa syvällä sisällämme. Kuitenkin vain sisäinen energianlähde on ehtymätön.

Tämä on länsimaalaistenkin tajuttava, jos elämän halutaan jatkuvan maapallolla. Eloisa, kirjoittajan omia kokemuksia hyödyntävä kirja auttaa tässä.

Pekka Wahlstedt
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Atena Kustannus Oy 2010
200 s
9789517966306

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.