Riimut keksittiin kaksi vuosituhatta sitten, ja niiden kulta-aikaa Pohjolassa oli 1000-luvun taite. Sitten latinalaiset kirjaimet syrjäyttivät ne. Eniten riimukiviä on  Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Koska riimut olivat viikinkien kirjaimia, löytöjä on niin Englannista kuin idästä Gardarikin maasta, nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueelta.

Professori Heikki Oja, ansiokas tiedevalistaja, on tehnyt riimuista perusteellisen ja mielikuvitusta kutkuttavan kirjan. Hän kiinnostui aiheesta toimiessaan yliopiston almanakkatoimiston johtajana – riimuja näet käytettiin myös puisissa kalentereissa.  Oja veisti yliopistolle sauvakalenterin ja innostui riimuretkille, joista myös kertoo.

Kiven hakkaaminen oli työlästä ja vaati silmää. Riimumestareita, Pohjolan varhaisimpia taiteilijoita, tunnetaan nimiltäkin, koska he signeerasivat työnsä. Riimukivet pystytettiin muistomerkeiksi, usein kunnioittamaan valloitusretkellä kuollutta soturia.

Ennen luultiin, että riimuja ei juuri käytetty arkiseen viestintään. Kun Norjan Bergenissä sattui 1950-luvulla tulipalo, arkeologit pääsivät kaivamaan vanhaa hansakaupan keskusta. Paljastui satamäärin puuliuskoihin tai kapuloihin kaiverrettuja tekstejä, joissa oli liikekirjeitä ja kuitteja mutta myös runoja ja rakkauskirjeitä.

Puoleensataan palikkaan oli harjoiteltu riimuja, varsinkin aakkosten kolmea ensimmäistä kirjainta. Niiden muodostama futh oli aikansa v-sana.

Tuula Koukku, eläkkeellä oleva päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2015

Riimut. Viestejä viikingeiltä. Heikki Oja, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2015. 240 s., 33 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.