Riimut keksittiin kaksi vuosituhatta sitten, ja niiden kulta-aikaa Pohjolassa oli 1000-luvun taite. Sitten latinalaiset kirjaimet syrjäyttivät ne. Eniten riimukiviä on  Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Koska riimut olivat viikinkien kirjaimia, löytöjä on niin Englannista kuin idästä Gardarikin maasta, nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueelta.

Professori Heikki Oja, ansiokas tiedevalistaja, on tehnyt riimuista perusteellisen ja mielikuvitusta kutkuttavan kirjan. Hän kiinnostui aiheesta toimiessaan yliopiston almanakkatoimiston johtajana – riimuja näet käytettiin myös puisissa kalentereissa.  Oja veisti yliopistolle sauvakalenterin ja innostui riimuretkille, joista myös kertoo.

Kiven hakkaaminen oli työlästä ja vaati silmää. Riimumestareita, Pohjolan varhaisimpia taiteilijoita, tunnetaan nimiltäkin, koska he signeerasivat työnsä. Riimukivet pystytettiin muistomerkeiksi, usein kunnioittamaan valloitusretkellä kuollutta soturia.

Ennen luultiin, että riimuja ei juuri käytetty arkiseen viestintään. Kun Norjan Bergenissä sattui 1950-luvulla tulipalo, arkeologit pääsivät kaivamaan vanhaa hansakaupan keskusta. Paljastui satamäärin puuliuskoihin tai kapuloihin kaiverrettuja tekstejä, joissa oli liikekirjeitä ja kuitteja mutta myös runoja ja rakkauskirjeitä.

Puoleensataan palikkaan oli harjoiteltu riimuja, varsinkin aakkosten kolmea ensimmäistä kirjainta. Niiden muodostama futh oli aikansa v-sana.

Tuula Koukku, eläkkeellä oleva päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2015

Riimut. Viestejä viikingeiltä. Heikki Oja, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2015. 240 s., 33 €.