Eero Paloheimo

Radikaalin vihreyden paluu

Radikalisminsa hylännyt ja valtavirtaan sulautunut Vihreä puolue on menettänyt
kannatustaan. Myös Vihreiden perustajiin ja kriitikoihin kuuluva professori Eero Peloheimo erosi viime vuonna puolueesta. Eroa ei ihmettele, kun lukee teosta, joka sisältää Paloheimon kootut kirjoitukset vuosilta 1963–2010. Hylkäämisen sijasta Paloheimo on syventänyt ja laajentanut radikaaleja ajatuksiaan.

Kirjan läpi hahmottuu halki vuosikymmenten kantava punainen lanka. Siinä saavat sijansa sekä kova teknologia että pehmeä ihmisläheisyys. Automaatio hoitaa ikävät ja raskaat työt. Robotit valmistavat laitteet puhelimista autoihin. Niin ihmiselle jää vapaa-aikaa, jonka hän voi käyttää luovasti ja monipuolisesti. Esimerkiksi aamulla hän tekee puutöitä, päivällä maalaa taulun, iltapäivällä vaeltelee metsässä ja illalla seurustelee ystäviensä kanssa.

Paloheimon voima on hänen kyvyssään luoda synteesejä, ja hänessä yhdistyvät filosofi, teknologi ja poliitikko. Kirja on pakollista luettavaa juuristaan vieraantuneille ja kapeasti ajatteleville vihreille.

Pekka Wahlstedt

Amanita 2011
564 s
978-952-5330-40-3

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.