Joillakin koneilla on sielu

Jos koneet eivät kiinnosta tippaakaan, niin sinun kannattaa lukea tämä kirja. Jos kiinnostavat, niin yhtä kaikki tässä on kirja sinulle.

Jeremy Clarkson, joka tunnetaan parhaiten brittitelevision auto-ohjelmasta Top Gearistä, on syventynyt aiheeseen niin perusteellisesti, että hänellä on varaa luopua teknokraattisesta hienostelusta ja kaunistelusta.

Hän näyttää, että parhaatkin insinöörityön tulokset ovat epätäydellisiä ja sisältävät kiusallisia kompromisseja. Hän kertoo myös voittojen hinnasta: onnettomuuksista ja työtapaturmista.

Mutta eräissä koneissa on jotain, joka saa antamaan anteeksi puutteet. ”Joillakin koneilla on sielu”, julistaa Clarkson.

Juuri näihin sielukkaisiin koneisiin hän keskittyy. Hän kirjoittaa Concordesta, zeppeliinistä, Flying Scotsmanista, Blackbirdistä ja muusta, mikä mieluiten on isoa ja liikkuu nopeasti.

Kiinnostavimmat tarinat käsittelevät kuitenkin kiinteitä laitteita: satelliittien seuranta-asema Arthuria
Englannissa ja Hooverin patoa Yhdysvalloissa.

Todellinen helmi on myös kertomus rynnäkkökivääristä AK-47, jota Clarkson luonnehtii muotoilun klassikoksi ja taideteokseksi. Muutenkin kirja todistaa, että ihmiskunta on ollut luovimmillaan kehitellessään tappovehkeitä. Kolmasosa jutuista käsittelee sotatekniikkaa.

Autotarinoita on kolme. Juttu Alfa Romeon mallista 166 on kyllä vauhdikas, mutta montakohan tuhatta oodia Italian autosuunnittelulle olemme jo lukeneet? Yksi autojuttu olisi riittänyt; kahden muun tilalle olisi kannattanut laittaa katsaus lähteisiin ja hakemisto.

Kirja on kuin kuvaamansa tekniikat. On siinä epätasaisuuksia ja jokunen puute, mutta pakko se on lukea.

KALEVI RANTANEN
Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Atena Kustannus 2008
205 s
9789517965422

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.