Sari Timonen ja Jari Valkonen

Sieni on serkkusi.

Sienet ovat niin erikoisia otuksia, että paikoin kirja kuulostaa kuvaukselta marsilaisten hyökkäyksestä. Kasviin iskevästä loissienen itiöstä versoo tyynykärkinen rihma, ja siihen kasvaa piikki, joka tyynyn paineella tunkeutuu kasvin sisuksiin. Sinne leviää rihmoja, jotka ryystävät kasvin tuotteita.

Maistuisivat sienille ihmisetkin, mutta kuten yksi kirjoittajista, mikrobiologi Jouni Issakainen, huomauttaa: ”Monisoluinen eläin liikkuu pakoon nopeammin kuin sienirihma kasvaa.”

Vanhastaan sieniä ajateltiin kasveina, jotka eivät vain ole vihreitä. 1990-luvun dna-vertailut kuitenkin osoittivat, että sienet ovat läheisempää sukua meille eläimille. Meidät luokitellaan yhteiseen ryhmään peräsiimaiset, koska niin sienillä kuin eläimillä esiintyy yksisiimaisia siittiöitä.

Mikään sienestysopas tämä ei ole. Teos toimii yleistajuisena haku- ja lueskeluteoksena, vaikka se on yliopistotasoinen sienitieteen perusoppikirja. Sellaisen laatiminen on kulttuuriteko aikana, jolloin suomen säilyminen yhtenä tiedekielenä ei enää ole itsestään selvää.

Petri Riikonen, Tiede-lehden toimitussihteeri

Gaudeamus 2013
448 s
978-952-495-297

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.