Sari Timonen ja Jari Valkonen

Sieni on serkkusi.

Sienet ovat niin erikoisia otuksia, että paikoin kirja kuulostaa kuvaukselta marsilaisten hyökkäyksestä. Kasviin iskevästä loissienen itiöstä versoo tyynykärkinen rihma, ja siihen kasvaa piikki, joka tyynyn paineella tunkeutuu kasvin sisuksiin. Sinne leviää rihmoja, jotka ryystävät kasvin tuotteita.

Maistuisivat sienille ihmisetkin, mutta kuten yksi kirjoittajista, mikrobiologi Jouni Issakainen, huomauttaa: ”Monisoluinen eläin liikkuu pakoon nopeammin kuin sienirihma kasvaa.”

Vanhastaan sieniä ajateltiin kasveina, jotka eivät vain ole vihreitä. 1990-luvun dna-vertailut kuitenkin osoittivat, että sienet ovat läheisempää sukua meille eläimille. Meidät luokitellaan yhteiseen ryhmään peräsiimaiset, koska niin sienillä kuin eläimillä esiintyy yksisiimaisia siittiöitä.

Mikään sienestysopas tämä ei ole. Teos toimii yleistajuisena haku- ja lueskeluteoksena, vaikka se on yliopistotasoinen sienitieteen perusoppikirja. Sellaisen laatiminen on kulttuuriteko aikana, jolloin suomen säilyminen yhtenä tiedekielenä ei enää ole itsestään selvää.

Petri Riikonen, Tiede-lehden toimitussihteeri

Gaudeamus 2013
448 s
978-952-495-297