Vaarallisin kulmuri on Manchester Cityn tekemän 400 kulmapotkun analyysin mukaan sisäkierteinen veto, joka laskeutuu etutolpalle. Seuran managerin näkemys kuitenkin oli, että ulospäin kiertävä kulmapotku on tehokkaampi.
Soccernomics-kirjan tekijöiden mukaan on ymmärrettävää, miksi monella on tuo sama väärä käsitys. Ulkokierteisestä kulmapotkusta tehdään ikimuistoisia maaleja – niitä, joissa hyökkääjä puskee korkealta vastapalloon. Sisäkierteisistä kulmista syntyy useammin räkämaaleja. Ne eivät jää mieleen, ja musta tuntuu -menetelmä on altis muistin epäluotettavuudelle.

Urheilutaloustieteilijä Stefan Szymanskin ja toimittaja Simon Kuperin kirjasta tulee mieleen parin vuoden takainen hittikirja Freakonomics, joka selitti taloustieteen mallein kaikenlaisia ilmiöitä, joita ei yleensä ollut pohdittu ekonomistien käsitteillä. Kirjoittajien mielestä jalkapallossa on hyödynnetty tilastoja ja taloustiedettä tavattoman vähän. Esimerkiksi siirtomarkkinoilla joukkueet ovat tehneet taloustieteen näkökulmasta aivan älyttömiä valintoja. Aivan viime vuosina dataa tehokkaasti analysoivat joukkueet ovat hyötyneet tilastofriikeistä.

Valitettavasti kirja ei kerro, miksi Huuhkajat eivät edelleenkään pääse arvokisoihin. Sen sijaan se selittää hyvin, miksi englantilainen jalkapallo näivettyy. Pelaajat tulevat yhä pääosin työväenluokasta, ja keskiluokan lahjakkuuspotentiaali valuu krikettiin ja rugbyyn.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2015

Soccernomics. Miksi Englanti häviää, miksi MM-kisat lisäävät onnellisuutta ja muita jalkapalloilmiöitä. Kuper & Szymanski, suom. Petri Ukskoski, Minerva 2015. 458 s., 32,90 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.