Sisupussin pitkä historia

Poika, josta ei ikinä pitänyt tulla mitään, on tehnyt enemmän kuin moni meistä.
Kun Stephen Hawking oli 12, kaksi hänen kaveriaan löi karkkipussista vetoa, tulisiko hänestä ikinä mitään. 21-vuotiaana hän kuuli sairastavansa liikehermoja tuhoavaa als-tautia ja kuolevansa muutamassa vuodessa.

Nyt Hawking on 70 ja maailman tunnetuin fyysikko. Hän on pyörätuolissaan reissannut Antarktiksella ja Pääsiäissaarilla, tehnyt painottomuuslennon, esiintynyt elokuvassa, Star Trekissä ja Simpsoneissa. Hän on pitänyt puhesyntetisaattorillaan satamäärin luentoja ja saanut kasapäin prenikoita.

Hawking ansioitui mustien aukkojen tutkijana; aukosta lähtevä säteily kantaa hänen nimeään. Maailmankaikkeus innostaa häntä, ja sen vaiheita kuvaava Ajan lyhyt historia on maailman menestynein tietokirja. Eniten Hawking lienee hyödyttänyt tiedettä keulakuvana ja valistajana.

Tietokirjailija Kitty Ferguson tuntee Hawkingin hyvin. Ehkä liiankin hyvin. Hän kirjaa Hawkingin ansiot pikkutarkasti ja paikoin liioittelee tämän merkitystä tieteilijänä. Mutta fysiikan hän selättää ja piirtää myös kiinnostavan kuvan huumorintajuisesta jääräpäästä.

Tuula Koukku

WSOY 2012
442 s
978-951-0-39327-7

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.