Suomalaiset sosiaalitieteilijät ovat lähteneet joukolla kartoittamaan suomalaisten makua asumisesta, syömisestä ja pukeutumisesta lukemiseen ja musiikin kuunteluun. Taustalla on Pierre Bourdieun 1960-luvulla tekemä huomio, että maku heijastaa luokkaeroja. Ylemmät luokat pyrkivät maun avulla erottumaan rahvaasta.

Valitsevatko vielä 2000-luvulla luokkien välillä makuhierar­kiat vai ovatko mieltymykset yhtä erilaisia kuin yksilötkin?

Perinteiset hierarkiat korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välillä ovat voimissaan, mutta paradoksaalisesti ylemmät luokat ovat alkaneet horjuttaa niitä: globaalissa maailmassa kotonaan olevat ovat avoimempia myös populaarikulttuurille, sen kaikkein vulgaareimpia muotoja lukuun ottamatta. Työväenluokkaisen, vanhemman ja yksin maalla asuvan maku on yksipuolisin, oli kyse ruumiin tai hengen ravinnosta.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2015

Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Semi Purhonen, Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Niina Kahma, Keijo Rahkonen, Arto Toikka, Gaudeamus 2014. 461 s., 36 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.