Kuva Geodeettisen laitoksen kuva-arkisto, Helsingin yliopistomuseo
Kuva Geodeettisen laitoksen kuva-arkisto, Helsingin yliopistomuseo

Sadan kotimaisen huippututkijan elämäntyöt yksissä kansissa.

Suomalaiset tuntevat huonosti tieteemme kärkeä, menneistä suuruuksista puhumattakaan. Nyt puutteen voi korjata kertaheitolla. Uusi kirja kertoo sata suomalaista menestystarinaa. Se alkaa 1700-luvun kasvitieteilijöistä ja maailmanmatkaajista Pehr Kalmista ja Petter Forsskålista ja päättyy Linux-käyttöjärjestelmän luojaan Linus Torvaldsiin.

Merkkihenkilöt on valinnut arvovaltainen tiederaati, ja tieteenalojen suhteen kirja on kiitettävän tasapuolinen: uranuurtajia on kielentutkijoista matemaatikkoihin, geologeista sosiologeihin. Pieneen Suomeen on siunaantunut hämmästyttävä määrä erilaista lahjakkuutta.

Oppineisto tuli ennen pappis- ja virkamiesperheistä tai vauraista talonpoikaiskodeista. Hieno poikkeus on kontiolahtelainen käsöörinleski Emma Väisälä, joka koulutti kaikki seitsemän lastaan ylioppilaiksi. Kolmesta nuorimmasta tuli professoreita. Yrjö ansioitui tähtitieteessä, Kalle matematiikassa ja Vilho ilmakehän tutkimuksessa, jota varten hän perusti instrumenttiyrityksen, nykyisen Vaisalan.

Täältä on aina lähdetty Eurooppaan oppia hakemaan. Tutkimusmatkoja on tehty niin Amazonille pääkallonmetsästäjien pariin kuin Arabiaan ja Altain vuorille. Vietävääkin meillä on aina ollut. Esimerkiksi 1800-luvun tähtitieteilijä Friedrich Argelander meni Pultavaan ja Bonniin konsultoimaan, miten tehdään yhtä hyvä tähtitorni kuin Helsingissä.

Agnes Sjöberg läksi Saksaan ylioppilastyttönä 1911. Hän halusi kiihkeästi eläinlääkäriksi, mutta nainen ei voinut opiskella alaa Suomessa. Sjöbergin opintietä hankaloittivat tylyt kollegat, hevosista tarttunut tauti ja tutkimustuloksia varastanut esimies. Kun Suomi kuului Venäjään, kansalaisuuskin oli sotavuosina rasite. Silti hän kiri Euroopan ensimmäiseksi naiseläinlääkäriksi ja väitteli alan ensimmäisenä naisena maailmassa.

Kirja muistaa myös tekniikan, joka tieteenhistorioissa jää helposti lapsipuoleksi. Gustav Kompan kamferisynteesi esitellään, samoin hampaiston panoraamakuvaus, Outokummun liekkisulatus ja Valmetin paperikoneiden kaksoisviira.

Tekstejä ovat laatineet tietävät tiedeihmiset, ja niiden laatu vaihtelee – väliin on kuin cv-kokoelmaa lukisi. Saavutuksista tulee selko, mutta tekijä jää valjuksi. Olen liki 40-vuotisen tiedetoimittajuuteni aikana tavannut lukuisia kirjan suuruuksista, ja kyllä he kaikki ihan oikeita eläviä ihmisiä olivat – monet myös persoonina vaikuttavia!

On myös hyviä tekstejä. Mikael­ Fortelius piirtää eloisan kuvan opettajastaan, maailmankuulusta paleontologista Björn Kurténista. Taina Pihlajaniemi kertoo kollageenitutkija Kari Kivirikon laboratorion ystävällisen ja iloisen ilmapiirin ruokkineen huippututkimusta. Mihin unohtui akateemikko Riitta Hari, arvostettu aivotutkijamme?

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2014

Suomalaisia tieteen huipulla. 100 tieteen ja teknologian saavutusta. Toim. Tapio Markkanen, Allan Tiitta ja Paula Havaste, Gaudeamus 2014 250 s., 36 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.