Partanen, Paloheimo ja Waris

Sopeudu kalliiseen öljyyn. Tuotantohuipun jälkeen odottaa tuntematon.

On vaikea liioitella öljyn merkitystä maailmanhistoriassa 1900-luvulla ja erityisesti sen loppupuolella. Vaikka öljyä alettiin hyödyntää jo hyvän aikaa 1800-luvun puolella, yli 95 prosenttia käyttämästämme öljystä on kulutettu toisen maailmansodan alun jälkeen.

Toisessa maailmansodassa öljyn saatavuus määräsi strategiset painotukset. Kylmän sodan päättymiseen vaikutti olennaisesti se, että öljynhintojen romahdus romautti myös öljyn myyntituloista riippuvaisen Neuvostoliiton talouden. Yhdysvallat on aloittanut sotia Persianlahdella öljyn takia. Nyt Kiina järjestelee Saudi-Arabian kanssa kahdenvälisiä sopimuksia varmistaakseen talouskasvunsa elinehdon.

Tällä vuosisadalla öljyn merkitys vain korostuu. Ei siksi, että öljyn tuotanto, osuus energiankulutuksesta ja merkitys talouskasvun kannalta entisestään korostuisivat, vaan päinvastaisesta syystä. Öljy ei lopu tällä vuosisadalla, mutta sen tuotantohuippu saavutetaan pian – ellei sitä ole jo saavutettu muutama vuosi sitten.

Rauli Partanen kumppaneineen on kirjoittanut kirjan aiheesta, josta pitäisi käydä yhtä paljon keskustelua kuin julkisen talouden kestävyysvajeesta, huoltosuhteen vääristymästä tai ilmastonmuutoksesta. Elämme kollektiivisessa itsepetoksessa, jossa emme pohdi koko öljykysymystä lainkaan tai sitten kuvittelemme, että uudet tuotantomenetelmät lykkäävät öljyn ehtymisen kauas tulevaisuuteen.
Tämän kirjan kirjoittajien mukaan halvan öljyn aika on ohi. Vaikka tuotantoa pystyttäisiin kasvattamaan esimerkiksi öljyhiekan avulla, se tulee kalliiksi. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu tuotantohuipun jälkeen. Vaikka tuotanto ei romahtaisi vaan kääntyisi vain loivaan laskuun, se voi silti merkitä pitkää hitaan talouskasvun tai maailmanlaajuisten talouskriisien aikaa.

Öljyriippuvaisen yhteiskunnan infrastruktuurin sopeuttaminen kalliiseen öljyyn kestää vuosikymmeniä. Se olisi pitänyt aloittaa jo aikapäivää sitten. Edes ilmaston kannalta ei välttämättä ole siu¬naus, että halvan öljyn aika on ohi. Perinteisen öljyn korvikkeet ovat nimittäin hiilijalanjäljeltään vielä pahempia.
Samasta asiasta varoittelee Jussi Laitinen Valomerkissään. Laitisen uhkakuva on hieman huonommin perusteltu. Kaikesta energiasta ei nimittäin ole pulaa. Ongelma on ennen kaikkea liikenteessä. Öljy pyörittää liikennettä, eikä sille ole lähiaikoina tulossa korvaajaa.

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Into Kustannus 2013
341 s
978-952-264-196-0