Sutta on pidetty pahuuden ruumiillistumana ja symbolina. Tästä kertovat sanonta ”ihminen on ihmiselle susi”, ihmissusi, Iso Paha susi, susi rikkinäisen tavaran vertauksena ja se, että Raamatussa susi on yksi kolmesta pahasta eläimestä. Susi onkin hävitetty sukupuuttoon monista maista.

Ympäristöfilosofi Leena Vilkka väittää, että perinteinen susikuva on pelkkä myytti. Susi on arka eläin ja pakenee ihmisen nähdessään. Toisaalta suden pennusta voi kasvattaa koiran, ja hylätty koira muuttuu luonnossa susimaiseksi. Vilkka kutsuukin sutta metsän koiraksi.

Suomessa susia vainotaan myös, koska ne uhkaavat lappilaisten elinkeinoa verottamalla porokantaa. Mutta mihin sudet menisivät, kun ihminen on vallannut koko luonnon?

Vilkka toteaakin, että tulisi luopua selviönä pidetystä ihmiskeskeisestä luontosuhteesta, jossa luonto on vain ihmisten tarpeiden palvelija. Luontosuhteen pitäisi perustua luonnon itseisarvoon ja kunnioittamiseen, mikä antaa susille ja muille eläimille tilaa.

Vilkka onnistuu hälventämään sutta ympäröiviä kauhukuvia. Vaikuttavia ovat kirjoittajan omakohtaiset kokemukset susista. Vilkka kertoo hauskan anekdootin vierailustaan susitarhassa, jossa yksi susi sieppaa hänen käsilaukkunsa ja hän lähtee sadatellen leikkisän eläimen perään.

Kirjan luettuani suhtaudun metsän koiraan yhtä rakastavasti kuin tavalliseenkin koiraan.

PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Biofilos 2008
163 s
9789529993543

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.