Juopon Jeltsinin aikaan haikailin Venäjälle raitista ja jämäkkää johtajaa. Unohdin, että toiveissa pahinta on se, että ne voivat toteutua.


Hesarin ulkomaantoimittaja Pekka Hakalan journalistinen kirja ei vastaa kysymykseen, olisiko Venäjä esimerkiksi hajonnut, jos jeltsiniläinen meno olisi jatkunut. Se ei ole vika. Lähteiden puuttuessa tutkijoillakaan ei voi olla tarkkaa käsitystä siitä, mitä Venäjällä tapahtui ja tapahtuu, ja liekö sitä edes federaation johdolla.


Tavallinen sanomalehdenlukija on Venäjän-uutisia lukiessa usein yhtä ymmällä kuin venäläistä näytelmäklassikkoa katsellessa: roolihahmoja on liikaa, ja unohtuu, missä suhteessa tämä olikaan tuon kanssa. Hänelle teos on hakemistoineen pieni ja selkeä käsikirja.


Hakalan kooste ”uudestisyntyneen suurvallan vauhdikkaista vaiheista” auttaa saamaan juonenpäästä kiinni. Mitäs se tyrmään heitetty liikemies Hodorkovski 1990-luvulla tekikään? Millaiset riidan siemenet Etelä-Ossetian ja Georgian välille kylvettiin jo neuvostoaikana? Mitä Putinista kirjoitettiin ennen vuotta 1999?


MARKO HAMILO

Helsingin Sanomat 2008
413 s
9789525557220

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.