Asiantuntijuuden ylistys

Missä kansa on saanut sen vallan, jonka varastamisesta poliitikkoja tunteisiin vetoavasti syytetään, ovat tulokset olleet tuhoisia, kirjoittaa filosofi Tommi Uschanov.

”Kaliforniassa talouspolitiikan linjauksista on viime vuosikymmeninä siirrytty asteittain päättämään lähes kokonaan kansanäänestyksillä, ja osavaltion julkinen talous on mennyt aivan katastrofaaliseen tilaan, kun kansalaiset ovat äänestäneet samanaikaisesti voimaan monia toisensa täysin pois sulkevia ja toisiaan vastaan sotivia asioita.”

Uschanovin mukaan kalifornialaiset eivät kuitenkaan ymmärrä syyttää tästä itseään vaan poliitikkoja. Se taas lisää entisestään poliitikkovihaa ja houkuttelee siirtämään yhä uusia asioita epäonnistuneen kansanäänestysmenettelyn piiriin, Uschanov pelkää. 

Kalifornialaiset eivät siis vain olleet tietämättömiä osavaltionsa taloudenpidon kannalta olennaisista asioista, vaan myös tietämättömiä omasta tietämättömyydestään. Kyse on niin sanotusta Dunning–Kruger-ilmiöstä. Ihminen osaa asiat niin huonosti, ettei edes tajua, kuinka huonosti ne osaa. Tästä syystä hän ei ymmärrä tehdä ongelmalle mitään, mikä vuorostaan takaa hänen osaavan asiat huonosti vastakin.

Hauskasti kuvailtu ilmiö on yksi esimerkki tietämättömyyden tutkimuksesta. Tieto-oppi ja tieteenfilosofia ovat varmasti monille hyvin koulutetuille ihmisille tuttuja aloja, mutta tuskinpa kovin moni on ollut tietoinen siitä, että yhteiskunnallisen tietämättömyyden analyysillä on oikein oma tutkimusperinne.

Uschanov taisteli järkiperäisen yhteiskunnallisen keskustelunpuolesta jo edellisessä,vasemmistoälymystön henkistä latteutta itsekriittisesti suomineessa Mikä vasemmistoa vaivaa -teoksessaan. Suuressa kaalihuijauksessa Uschanov esittelee yhteiskunnallisen tietämättömyyden tutkimusperinnettä puolueettomammin.

Liian usein ajatellaan, että älyllisiä kansalaishyveitä uhkaisivat vain kulttuurin yleinen viihteellistyminen ja ”kritiikittömyys”. Uschanov ihmettelee myös sitä, kuinka ”omilla aivoilla ajattelusta” ja ”uskalluksesta ajatella itse” on länsimaissa tullut niin itsestään selviä ihanteita, ettei niihin enää liitetä mitään tarkentavia reunaehtoja.

”Sosiaaliset normit rohkaisevat ihmisiä olemaan "kriittisiä"paitsi sellaisten asioiden suhteen, joista heillä on hyvä tietämys, myös sellaisten asioiden suhteen, joista he eivät tiedä edes niin paljon, että tietäisivät, millainen suhtautuminen niihin ylipäänsä on kriittistä ja millainen taas epäkriittistä.” Vastalääkkeeksi Uschanov kaipaa asiantuntijuuden arvon palauttamista.

Uschanov on anekdootteineen riemastuttavan hauska – kuten kertoessaan vanhasta urbaanista legendasta, suuresta kaalihuijauksesta. Oikeastaan hän on aika optimistinenkin. Vaikka pelottavan suuri osa äänestäjistä vaikuttaa yhteiskunnallisista asioista täydellisen tietämättömiltä tomppeleilta, jollain lailla demokratiamme näyttää senkin kestävän.

Marko Hamilo

Teos 2010
256 s
9789518513158

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.