Stephen Hawking ja Leonard Mlodinov

Konkari päivittää maailmankaikkeuden

Kustantaja pelaa varman päälle. Kirjan aihe on vetävä, ja tekijöistä toinen on Suuri Nimi, toinen mainio kirjoittaja. Avara taitto, värikäs kuvitus, paksu paperi ja kovat kiiltokannet lisäävät tuotteen myyvyyttä.

Miksi ylipäätään on olemassa mitään, miksi me olemme, ja miksi luonnonlait ovat sellaisia kuin ovat? Näihin peruskysymyksiin kirja vastaa selvästi.

Maailmankaikkeus synnytetään, kuten Hawkingin bestsellereissä, mutta nyt syntyy multiversumi. Se on suora seuraus kosmologian teorioista – ja jos yksi sen ziljoonista kuplista, oma universumimme, on juuri meille sopiva, ei tässä mitään kummaa saati jumalallista ole.

Atomin sisikuntaa valottaa kvanttimekaniikka. Avaruus taas aukeaa gravitaatiota eli painovoimaa kuvaavalla suhteellisuusteorialla. Alku-universumi vaatisi molemmat lähestymistavat, koska aine oli siinä tiukkaa hiukkaspuuroa ja vetovoimiltaan hurja, mutta gravitaation kvanttiversiot ovat vielä kesken. Yksi ehdokas on säieteorioihin kuuluva M-teoria, johon fyysikkokaksikko näyttää pistävän kaikki pelimerkkinsä. Juuri sitä tarkoittaa suuri suunnitelma.

Kirja on ihan kelpo, mutta tällaisia on tehty monia. Kokenut kärsii déjà vusta. Onneksi on uusia tai nuoria fysiikan lukijoita.

Tuula Koukku

Wsoy 2011
238 s

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.