Menneisyys, outo maa

Rooman valtakuntaan voi suhtautua kahdella tapaa. Voi korostaa kulttuurin jatkuvuutta ja sanoa Matti Klingen tapaan: romanus sum, olen roomalainen. Toinen tapa on kiinnittää huomiota katkokseen, roomalaisten erilaisuuteen.

Italialainen eturivin antiikin tutkija Eva Cantarella pitää roomalaisen rakkauden ja seksuaalisuuden kuvauksessaan mottona L. P. Hartleyn ajatusta: ”Menneisyys on outo maa, siellä tehdään kaikki toisin.” Cantarellan teksti perustelee hänen asenteensa; meistä roomalaisten tavat tuntuvat vähintäänkin vaikeasti omaksuttavilta. Yhteiskunta oli julma ja patriarkaalinen.

Kirjassa käydään läpi roomalaista perhe-elämää ja prostituutiota sekä kiellettyjä ja sallittuja suhteita ja käytetään todistusaineistona niin lemmenlyriikkaa, pompejilaisia graffiteja kuin lakitekstejäkin. Näkökulma pyritään ulottamaan yhteiskunnan eri kerroksiin.

Suutele minua tuhat kertaa on kiinnostava johdatus vähän tunnettuun aiheeseen. Sujuvaa tyyliä kangistaa ainoastaan turha toisto.

Veli-Matti Huhta
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja toimittaja.

WSOY 2011
219 s
9789510369692

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.