Tahtoa voi treenata.

Maratonvillitys lienee vain osaksi halua pysyä fyysisesti terässä. Eivätköhän juoksijat halua myös koetella tahdonvoimaansa. Kun pakottaa itsensä jatkamaan, vaikka ruumis anelee lepoa, tuntee olevansa elämänsä pomo. Samalla sisulla voi mennä läpi työelämän harmaiden kivien.

Tahtomaratoonarit ovat oikeassa. Yhdellä elämänalueella treenattu tahdonvoima siirtyy muille alueille, selviää filosofi Frank Martelan kirjasta. Letkeästi etenevä neuvontaopus ei ole mutupohdiskelua vaan viittaa jatkuvasti psykologiseen tutkimukseen.

Tahto on voimavara, jonka otamme käyttöön, kun motivaatio ei riitä. Autuaita ovat ihmiset, jotka aina käyvät innostuksen liekillä. Me muut joudumme tämän tästä pakottamaan itsemme työntekoon, opiskeluun tai terveelliseen syömiseen

Tahdonvoimaa voi kuitenkin koulia, eikä se edes vaadi 42 kilometrin juoksua. Martela on koonnut tukun työkaluja sille, joka haluaa oppia hallitsemaan himoja ja viemään projektit loppuun asti. Voi aloittaa syömällä ja nukkumalla hyvin. Silloin tahto tutkitusti jaksaa.

Mikko Puttonen, Tiede-lehden toimittaja

Tammi 2013
174 s
978-951-31-7444-6

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.