"He painoivat kumpikin sormenjälkensä näytölle vihkivalaan. - Onnea, sanoi avatar hymyillen vieläkin leveämmin kuin rekisteröinnin alussa". Kuva Getty Images
"He painoivat kumpikin sormenjälkensä näytölle vihkivalaan. - Onnea, sanoi avatar hymyillen vieläkin leveämmin kuin rekisteröinnin alussa". Kuva Getty Images

Tekniikka hipoo kuolemattomuutta ja uudistaa lemmenvalat.

Elokuvaohjelmistoon tuli helmikuussa Her, jossa mies rakastuu tietokoneen käyttöjärjestelmään. Eikä ihme: tekoäly on niin pitkällä, ettei se enää ole pelkkää älyä. Tietokoneen Samantha tuntee ja analysoi tunteitaan, se nauraa, laulaa, ideoi ja innostuu. Sillä on huima kyky kehittyä, jopa ylittää ihminen. Tämä on ehkä totta 2040-luvulla.

Tohtoripariskunta Elina ja Kari Hiltunen asettaa tähtäimen vuoteen 2035. Vaikka Samantha ei kuulu aikaskaalaan, Hiltuset iskevät pöytään sellaisen määrän tekniikan lupauksia ja kehityskohteita, että lukija on paitsi äimänä myös ihastuksissaan. Jos edes osa näistä visoista toteutuu, ei meillä mitään hätää ole!

Osa tulevaisuutta on täällä jo nyt. Esimerkiksi nanotekniikkaa käytetään pinnoitteissa, mutta ruokiin se on vasta tulossa. Kun suola ja sokeri saadaan nanokokoon, ne eivät enää olekaan meille haitallisia. Rasvaan taas on ujutettavissa nanoluokan vesipisaroita, tämäkin mausta tinkimättä. Nanokulta on oiva katalyytti, hopea tappaa bakteereita, ja nanoselluloosa sopii niin muoveihin kuin lääkkeisiin.

Grafeeni, kanaverkkomainen hiilipinta, voi mullistaa koko elektroniikan, koska elektronit etenevät siinä rivakammin kuin piissä. Grafeeni on joustavaa ja läpinäkyvää ja 300 kertaa vahvempaa kuin teräs. Se on todellinen tulevaisuuden materiaali, kunhan teollinen valmistus onnistuu.

Lääketiede lupaa liki kuolemattomuutta geeni-, kantasolu- ja telomeerihoitoineen. Sisikuntaa paikkaavat nanokoneet, ja kuluneet elimet korvataan 3D-tulostetuin varaosin.

Jos raihnas vanhuus silti koittaa, otetaan avuksi hoitorobotit.  Ne eivät ole mitään kolhokkeita vaan vaikka hymyileviä ja puhuvia pehmonalleja. Ja viimeinen vaihtoehto on ladata tietoisuutensa verkkoon, jossa se elää ikuisesti.

Tietokone saa aistit: näön ja kuulon lisäksi hajun, maun ja tuntoaistin. Laitteet myös kutistuvat jatkuvasti. Älypölyn tietohiukkaset pitävät yhteyttä langattomasti.

Hiltuset tuntevat tekniikkaa erinomaisesti, ja kirjan lähdeluettelo on tukeva. Kaksikko kirjoittaa mukavan mutkattomasti käydessään läpi eri alojen satoja mahdollisuuksia. Paikoin ne tuntuvat teknoutopialta, mutta hyvä olla joskus pää pilvissä. Rahoitus kun kuitenkin tekee omat karsintansa – tai sitten ilmastokriisi.

Kirja esittelee myös keinoja ilmaston jäähdyttämiseen. Paljon halvempaa on hoitaa ongelma ajoissa, esimerkiksi ottaa hiilidioksidi talteen ja pumpata se maan alle tai siirtyä niukkapäästöisiin polttoaineisiin. Mainio vaihtoehto autoihin on levädiesel.

Kirja päättyy rakkauteen. Romeo ja Julia kokevat tarinansa kolmessa skenaariossa, joissa tekniikka on joko romahtanut teknokapinaan 2025, edennyt nykyisestä suoraviivaisesti tai ylittänyt tämän hetken kuvitelmat. Eloisa lopetus komealle kirjalle, vaikkei pari saakaan toisiaan.

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

 Teknoelämää 2035. Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme? Elina Hiltunen ja Kari Hiltunen, Talentum 2014. 369 s., 49 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.