Tuloerot ovat kuuma kysymys, josta vasemmisto pitää meteliä, jota oikeisto koettaa vaimentaa. Palkittu taloustieteilijä Thomas Piketty läjäytti väittelyyn tuhatsivuisen tiiliskiven täynnä tarkkaa tutkimusta tuloerojen kehityksestä teollisuusmaissa. Ruotsalaistutkija Jesper Roine on tiivistänyt tiiliskiven suklaalevyksi, jonka nauttii nopeasti.

Aika ajoin joku – viimeksi toimittaja Aki Linnanahde – sanoo, että kun talous kasvaa, myös tuloerot kasvavat. Se ei pidä paikkaansa. Tuloerot tasaantuivat 1920-luvulta vuoteen 1980, ja tähän aikaan osui sodanjälkeinen pitkä kasvun kausi. Sitten rikkaimman prosentin osuus tuloista kääntyi nousuun, jyrkimmin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Tämä ei ollut kivan talouskasvun ikäväksi koettu sivuvaikutus vaan valitun politiikan tulosta, todistelee Piketty.

Mikko Puttonen, Tiede-lehden toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2014

Thomas Pikettyn pääoma 2000-luvulla. Kooste ja pohjoismainen näkökulma. Jesper Roine, suom. Maarit Tillman, Art House 2014. 118 s., 21 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.