Totuuden kumoaminen vie tietoa eteenpäin.

Me kutsumme maatamme ylpeästi tietoyhteiskunnaksi, mutta paremminkin sitä pitäisi kutsua teknologiseksi yhteiskunnaksi, jossa tieto on vain tehokkuuden ja hallittavuuden väline.

Tähän tapaan ajattelee Riku Juti, joka käy teoksessaan läpi tiedon värikkään ja kiistelevän filosofian antiikista nykypäivään. Tiedon filosofeihin lukeutuvat muun muassa Sokrates, sofistit, Augustinus, Bacon, Boyle, Leibniz, Hume, Kant, Russell, Wittgenstein, Einstein ja Dennet.

Antiikissa kysyttiin, mitä tieto on. Miten tietoa saavutetaan, vai voiko sitä saada lainkaan? Platonille todellista tietoa tarjosivat tuonpuoleisessa asustavat ideat,
yleiskäsitteet. Aristoteles taas löysi ideat ja käsitteet konkreettisista tämänpuoleisista olioista.

Uudella ajalla tiede astui tiedon etsinnän eturintamaan Galileon ja Newtonin johdolla. Galileo avasi luonnon kirjan, joka on kirjoitettu matemaattisin ja geometrisin kirjaimin. Newton rakensi ja kirjoitti niillä kaikenkattavan taivaanmekaniikkansa.

1800-luvulla sekä filosofia että tiede hylkäsivät uskon ikuiseen ja ehdottomaan totuuteen. Tieto on korjautuvaa ja epätäydellistä – Karl Popper jopa piti totuuksien kumoamista tärkeimpänä, koska se pakottaa etsimään ja kehittämään uusia parempia teorioita.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Gaudeamus 2013
447 s
978-952-495-287

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.