Totuuden kumoaminen vie tietoa eteenpäin.

Me kutsumme maatamme ylpeästi tietoyhteiskunnaksi, mutta paremminkin sitä pitäisi kutsua teknologiseksi yhteiskunnaksi, jossa tieto on vain tehokkuuden ja hallittavuuden väline.

Tähän tapaan ajattelee Riku Juti, joka käy teoksessaan läpi tiedon värikkään ja kiistelevän filosofian antiikista nykypäivään. Tiedon filosofeihin lukeutuvat muun muassa Sokrates, sofistit, Augustinus, Bacon, Boyle, Leibniz, Hume, Kant, Russell, Wittgenstein, Einstein ja Dennet.

Antiikissa kysyttiin, mitä tieto on. Miten tietoa saavutetaan, vai voiko sitä saada lainkaan? Platonille todellista tietoa tarjosivat tuonpuoleisessa asustavat ideat,
yleiskäsitteet. Aristoteles taas löysi ideat ja käsitteet konkreettisista tämänpuoleisista olioista.

Uudella ajalla tiede astui tiedon etsinnän eturintamaan Galileon ja Newtonin johdolla. Galileo avasi luonnon kirjan, joka on kirjoitettu matemaattisin ja geometrisin kirjaimin. Newton rakensi ja kirjoitti niillä kaikenkattavan taivaanmekaniikkansa.

1800-luvulla sekä filosofia että tiede hylkäsivät uskon ikuiseen ja ehdottomaan totuuteen. Tieto on korjautuvaa ja epätäydellistä – Karl Popper jopa piti totuuksien kumoamista tärkeimpänä, koska se pakottaa etsimään ja kehittämään uusia parempia teorioita.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Gaudeamus 2013
447 s
978-952-495-287