Suomi-neidon sormenpäässä Kilpisjärvellä sijaitsee Helsingin yliopiston biologinen asema ja luonnon ikioma kylmälaboratorio. Maamme arktisimmassa kolkassa kasvukausi on vaivaiset satakunta vuorokautta, kun Helsingissä ylletään melkein tuplalukemaan. Karuissa oloissa luonnon tasapaino järkkyy herkemmin kuin etelässä. Ihmisen levittäytymisen lisäksi Käsivarren arktista paratiisia rassaa lämpeneminen.

Joillakin suurtuntureilla harvinaisten eläinten ja kasvien viimeinen raja voi jo olla ylittynyt. Naalin haukahdukset ovat enää muisto, ja jääleinikin on hävittänyt Iso-Mallan rinteiltä alueen alkuperäisväestön, saamelaisten, ahneus. Ylisuuren porokarjan suihin katoaa tunturien kukkaloisto.

Artikkelikokoelma perustuu Kilpisjärven biologisella asemalla tehtyyn tieteeseen ja hieman myös taiteeseen. Teksteissä on sopivasti vaihtelua ja rosoa.  Kuvissa on valitettavasti säästelty.

Jukka Ruukki, Tiede-lehden päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2015

Tieteen ja taiteen tunturit. Antero Järvinen, Tuomas Heikkilä ja Seppo Lahti (toim.), Gaudeamus 2014. 358 s., 34 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.