Niin hiukkasfyysikko, psykiatri kuin politiikan tutkija tarvitsee kykyä soveltaa tilastollisia menetelmiä. Oikeastaan sitä taitoa tarvitsee myös jokainen sanomalehden lukija. Iso osa kotimaan uutisistakin käsittelee tilastotietoa. Mitä merkitsee, että naisten euro on jonkin aineiston mukaan 80 senttiä? Mitä voimme päätellä siitä, että yhdessä maakunnassa elinajanodote on pitempi kuin toisessa?

Tilastomatematiikkaa, tilastollisia menetelmiä ja tilastollista päättelyä käsitteleviä oppikirjoja riittää. Mikko Ketokivi jatkaa tilastollisesta päättelystä tieteelliseen argumentointiin. Tilastollisen päättelyn tulkinta ei pääty siihen, että todetaan vaikka kahden muuttujan välisen korrelaation olevan tilastollisesti merkitsevä. Vasta teoreettinen selitys antaa tilastolliselle päättelylle sisällön ja yhdistää tutkimuksen tulokset laajempaan tieteelliseen kirjallisuuteen.

Vaikka Ketokiven kirja on suunnattu niille, jotka jo tuntevat tilastotiedettä, tavallinen sanomalehden lukijakin saa teoksen tosielämän esimerkeistä pohdittavaa.

Suomessa uutisoitiin aikoinaan selvitys, jonka mukaan naisten johtamat yritykset Suomen 500 suurimman yrityksen joukossa tuottivat paremmin kuin miesten johtamat. Ketokivi osoittaa, että vaikka aineistosta on päätelty tilastollinen fakta aivan oikein, sitä ei voi selittää sillä, että naiset olisivat parempia johtajia. Yksinkertaiset selitykset kuitenkin lumoavat niin tutkijoita kuin suurta yleisöä.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2015

Tilastollinen päättely ja tieteellinen argumentointi. Mikko Ketokivi, Gaudeamus 2015, 336 s., 33 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.