Charles Darwin (suom. Anto Leikola)

Villi hymyilee siinä missä viisaskin

Charles Darwinin perintö loukkaa sekä vasemmistoa että oikeistoa. Kristillinen oikeisto inhoaa kaikkein eniten ajatusta siitä, että ihminenkin polveutuisi muista eläinlajeista. Tätä ajatusta Darwin kehitteli erityisesti teoksessaan The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex (1870–1871). Teosta ei ole suomennettu.

Monet vasemmistolaisestisuuntautuneet yhteiskuntatieteilijät taas vierastavat ajatusta universaalista ihmisluonnosta, kaikille ihmisille kutakuinkin samanlaisista tavoista ajatella, kokea ja ilmaista tunteita.

Darwinille kysymys tunteiden ilmaisun yhdenmukaisuudesta ei ollut ideologinen. Hän selvitti sitä kokemusperäisesti laajan kirjeenvaihtoverkostonsa avulla. Kävi ilmi, että kaikkialla maailmassa niin ”villit” kuin ”sivistyneet” ilmaisevat tunteitaan suunnilleen samoin tavoin. Kun olemme iloisia, hymyilemme suupielet ylöspäin. Kun nolottaa, punastumme. Darwin julkaisi modernia evoluutiopsykologiaa ennakoivat tutkimuksensa teoksessa Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä (1872), joka Darwinin juhlavuoden jälkisaatossa ilmestyi Anto Leikolan mainiona suomennoksena.

Nykypäivän lukija ihastelee Darwinin huolellista tutkijanotetta. On hämmästyttävää, kuinka hyvin jo 1800-luvulla tunnettiin silmien ja huulien erilainen merkitys ilmeiden tulkinnassa. Darwin tiesi, että aidon hymyn erottaa teennäisestä silmien ”loistamisesta”, koska silmänympärystä kiristävät lihakset eivät ole tahdonalaisia. Koiranomistaja saattaa yhtä lailla ihailla Darwinin terävänäköisyyttä monien eläinten havainnoimisessa.

Marko Hamilo

Terra Cognita 2009
326 s
9789525697322