Charles Darwin (suom. Anto Leikola)

Villi hymyilee siinä missä viisaskin

Charles Darwinin perintö loukkaa sekä vasemmistoa että oikeistoa. Kristillinen oikeisto inhoaa kaikkein eniten ajatusta siitä, että ihminenkin polveutuisi muista eläinlajeista. Tätä ajatusta Darwin kehitteli erityisesti teoksessaan The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex (1870–1871). Teosta ei ole suomennettu.

Monet vasemmistolaisestisuuntautuneet yhteiskuntatieteilijät taas vierastavat ajatusta universaalista ihmisluonnosta, kaikille ihmisille kutakuinkin samanlaisista tavoista ajatella, kokea ja ilmaista tunteita.

Darwinille kysymys tunteiden ilmaisun yhdenmukaisuudesta ei ollut ideologinen. Hän selvitti sitä kokemusperäisesti laajan kirjeenvaihtoverkostonsa avulla. Kävi ilmi, että kaikkialla maailmassa niin ”villit” kuin ”sivistyneet” ilmaisevat tunteitaan suunnilleen samoin tavoin. Kun olemme iloisia, hymyilemme suupielet ylöspäin. Kun nolottaa, punastumme. Darwin julkaisi modernia evoluutiopsykologiaa ennakoivat tutkimuksensa teoksessa Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä (1872), joka Darwinin juhlavuoden jälkisaatossa ilmestyi Anto Leikolan mainiona suomennoksena.

Nykypäivän lukija ihastelee Darwinin huolellista tutkijanotetta. On hämmästyttävää, kuinka hyvin jo 1800-luvulla tunnettiin silmien ja huulien erilainen merkitys ilmeiden tulkinnassa. Darwin tiesi, että aidon hymyn erottaa teennäisestä silmien ”loistamisesta”, koska silmänympärystä kiristävät lihakset eivät ole tahdonalaisia. Koiranomistaja saattaa yhtä lailla ihailla Darwinin terävänäköisyyttä monien eläinten havainnoimisessa.

Marko Hamilo

Terra Cognita 2009
326 s
9789525697322

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.