Tyhjyys tuntuu äkkiseltään neutraalilta ja universaalilta ilmiöltä. Taidemaalari ja filosofi Kimmo Pasanen kuitenkin vakuuttaa, kuinka ratkaisevan eri tavoin sitä on lähestytty läntisessä ja itäisessä ajatteluperinteessä.

Ilmiötä tarkastellaan Tyhjyys-kirjassa laajassa kulttuurisessa kokonaisuudessa. Uskonnosta, filosofiasta ja luonnontieteestä rakennetaan taustaa, jota vasten katsotaan kuvataidetta. Teos on aatehistoriallisesti seikkaperäinen ja visuaalisesti kiehtova.

Itämaisessa perinteessä tyhjyys on keskeinen käsite. Intialaisessa, kiinalaisessa ja japanilaisessa ajattelussa se on jotain tavoiteltavaa, suotavaa ja perimmäistä. Taiteen tarkoitus on usein havainnollistaa sitä.

Länsimaiselle maailmankuvalle tyhjyys on ollut ongelmallisempi. Niin antiikin ajattelijoille ja kristillisille teologeille kuin fyysikoille ja matemaatikoillekin tyhjän tilan täyttäminen on ollut tärkeää. Kammottavaan tyhjyyteen on haluttu järjestystä, materiaa ja henkeä.

Itä ja länsi kuitenkin kohtaavat. Moderni taiteemme on ammentanut paljon idän ajatuksista. Pasanen myös esittää, että länsimaisen nykytieteen käsitys vastaa idän ikiaikaista näkemystä: tyhjyys on täynnä energiaa.

SUVI RATINEN
Kirjoittaja on filosofian maisteri.

Teos 2008
200 s
9789518511529

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.